DialogiAkatemia järjesti vertaisdialogit kolmelle eri ryhmälle: ministeriöt ja valtion virastot, kunnat ja järjestöt. Tavoitteena oli saada näkyviin, millaisissa yhteyksissä eri toimijat käyttävät dialogia ja samalla oppia toinen toisiltamme. Pääsimmekin yhdessä pohtimaan onnistumisia ja haasteita. Samalla saimme kattavan kuvan siitä, miten dialogia on edistetty erilaisissa organisaatioissa. Keskusteluun osallistui vain osa keskeisistä toimijoista, jotka Suomessa tällä hetkellä käyttävät dialogia. Niinpä on syytä olettaa, että aiheita ja käyttöyhteyksiä on todellisuudessa enemmän kuin mitä tässä kuvaamme. Uskomme kuitenkin, että vertaisdialogit antoivat hyvän kokonaiskuvan järjestöjen, kuntien ja ministeriöiden ja valtion virastojen tilanteesta dialogin edistämisen osalta.

Dialogin käytön laajuus yllätti meidät. Vaikka olemme pitkään kouluttaneet, mentoroineet ja kehittäneet dialogia, niin vertaisdialogeihin osallistuneiden kertomukset dialogin edistämisestä yllättivät ja innostivat laajuudellaan ja monimuotoisuudellaan.

Osa osallistujista oli käyttänyt dialogia jo 1990-luvulta lähtien Jaakko Seikulan ja Tom Arnkilin avaamalla polulla, toiset olivat löytäneet dialogin äärelle Erätauon kautta. Keskustelijoiden joukkoon mahtui henkilöitä, jotka olivat kouluttautuneet verkostokoordinaattoreiksi, osa oli saanut oppinsa DialogiAkatemian koulutuksista ja mukana oli useampi Erätauko-fasilitaattoriksi kouliintunut.

Dialogilla on monta käyttötapaa

Kenties yllättävin vertaisdialogeissa esiin noussut asia oli valtaisa kirjo erilaisia tilanteita ja aihealueita, joiden yhteydessä osallistujat olivat dialogia hyödyntäneet. Soveltaminen oli yleensä lähtenyt liikkeelle omasta toiminnasta, ja lähestulkoon kaikki osallistujat kertoivat alkaneensa käymään enemmän dialogia oman työyhteisönsä sisällä. Tämän nähtiin parantaneen työyhteisön ja tiimien sisäistä toimintaa ja kasvattaneen luottamusta työntekijöiden kesken. Aina dialogin hyödyntäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että järjestetään keskustelutilanne, jota nimitetään ”dialogiksi”. Tätäkin toki paljon tehdään, mutta monet osallistujista kertoivat ottaneensa eri yhteyksissä käyttöön ”dialogisia elementtejä”. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi työpaikan tavanomaiset kokoukset, erilaiset seminaarit, prosessit ja monenlaiset koulutustilaisuudet.

Dialogi on mahdollisuus parempaan organisaatioon, jos se käytetään.

Dialogin koettiin soveltuvan erityisen hyvin myös oman organisaation kehittämiseen. Dialogisten keskustelujen avulla saadaan monipuolinen kokonaiskuva organisaation tilasta. Ihmisten myös koettiin sitoutuvan paremmin erilaisiin muutoksiin, kun he saivat äänensä kuuluville.

Muutamassa järjestössä, kunnassa ja ministeriössä oli lähdetty dialogin turvin käsittelemään erityisesti vaikeita ja herkkiä aiheita. Kuulimme kokemuksia valtakunnallisestikin puhuttelevista teemoista, kuten susikysymyksestä, Saimaan kalastusrajoituksista ja saimaannorpan suojelusta sekä koulujen sisäilmaongelmista.

Listaamme tarkemmin eri käyttöyhteyksiä ja aiheita artikkelin lopusta löytyvissä ryhmäkohtaisissa liitteissä.

Vanhaa ja uutta: dialogi antaa sanoituksen työtavalle ja arvoille

Moni keskustelun osallistujista kertoi toimineensa jo pidemmän aikaa dialogisesti, mutta usein sitä täysin tiedostamatta. Jo pelkästään dialogin käsite tarjosi mahdollisuuden jäsentää paremmin omaa tekemistä ja myös omia arvoja.

Organisaatioiden välillä on suurta vaihtelua. Osassa dialogisuus on jo vuosien ajan kuulunut työkulttuuriin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että organisaatiossa hyödynnetään monissa eri tilanteissa dialogisia elementtejä ja sopivassa kohdin järjestetään pidempiä dialogeja. Dialogisesti toimivat organisaatiot myös kouluttavat jatkuvasti henkilöstöönsä uusia osaajia ja niissä huolehditaan, että dialogiset käytännöt ovat rakenteellisesti osa organisaation toimintaa. Monissa organisaatioissa oltiin kuitenkin vasta alkumetreillä: järjestämässä ensimmäisiä yksittäisiä Erätauko-dialogeja, kouluttautumassa dialogin perusteisiin tai etsimässä yhteyksiä, joissa dialogia voisi turvallisin mielin kokeilla.

Yhteistä sekä pitkään dialogia hyödyntäneille että alkuvaiheessa oleville organisaatioille oli se, miten tärkeää on ymmärtää kunnolla perustelut dialogin käytölle. On käsitettävä, miten dialogi eroaa muista toimintatavoista, mitä sen avulla voidaan saavuttaa, mihin dialogi sopii ja mihin ei.

Ytimessä tasa-arvo, ymmärrys ja luottamus

Järjestöjen, kuntien, ministeriöiden ja virastojen keskustelijat kuvasivat kaikki jokseenkin samansuuntaisesti sitä, mikä on heille dialogissa olennaista. Dialogiin sisältyvä tasa-arvoinen keskusteluasetelma antaa uudenlaisen lähestymistavan niin ministeriöiden vuorovaikutukseen kansalaisten kanssa kuin kuntien osallisuustyöhön ja järjestöjen moninaisiin tehtäviin kansalaisyhteiskunnan eri alueilla. Kuvaamme seuraavaksi näiden elementtien toteutumista erityisesti kuntien arjessa, mutta samanlaisia näkemyksiä nousi esiin myös muissa vertaisdialogeissa.

Kuntien palveluksessa toimivat osallistujat kertoivat, että dialogi on auttanut saamaan monin eri tavoin parempaa ymmärrystä kuntaorganisaation toiminnasta, henkilöstön näkemyksistä ja kuntalaisten elämästä. Dialogia on käytetty kunnan eri toimialojen yhteistyön selkiyttämiseen, mutta myös viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden yhteisymmärryksen synnyttämiseen esimerkiksi valtuustoseminaareissa ja strategiatyössä. Hyvin hedelmällisenä pidettiin dialogin hyödyntämistä johtamis- ja esihenkilötyön tukena. Esimerkiksi henkilöstökyselyn purussa myös esimies on pystynyt osallistumaan tulosten purkuun neutraalin fasilitaattorin huolehtiessa keskustelun etenemisestä ja keskeisiin aihealueisiin keskittymisessä. Näin purusta on tullut työyhteisön luottamusta ja yhteisymmärrystä rakentava tilaisuus.

Yksi keskeinen dialogin tuottama hyöty on laajempi ja tarkempi systeeminen ymmärrys kunnan toiminnasta. Dialogi tuo esiin eri toimialojen hankauskohdat ja auttaa käsittämään, mistä nämä johtuvat. Samalla se tarjoaa välineen käsitellä viranomaisten ja kuntalaisten välille muodostuneita jännitteitä ja rakentaa uudenlaista yhteistyötä.

Hienoa huomata, että suorittamisesta tulee myötäpohtimista, se innostaa omia ihmisiä, tuo mukanaan enemmän ajattelemisen aihetta, pohdintaa, osallistumista. Epäluulo näkyy alussa, mutta lopuksi kaikki vaikuttuneita.

Erityisesti Erätauko-dialogeja on toteutettu kuntalaisille tärkeistä aiheista, kuten kuntien taloudesta, kaavoituksesta ja hyvinvoinnista. Monet osallistujat korostivat, että dialogi auttaa eri tahoja – viranomaisia, valtuutettuja ja kuntalaisia – ymmärtämään paremmin toistensa näkökulmia ja niiden taustalla vaikuttavia kokemuksia. Siten dialogit rakentavat molemminpuolista luottamusta: kuntalaiset kokevat tulevansa aidosti kuulluksi, viranhaltijat ja päättäjät alkavat arvostaa enemmän kuntalaisten näkemyksiä ja luottaa yhdessä tekemisen mielekkyyteen. Dialogeja kiiteltiin myös siitä, että ne tekevät keskusteluista tasapuolisempia, kun äänekkäimmät eivät saa kaikkea tilaa ja hiljaisetkin pääsevät ääneen. Erätauon avulla keskusteluihin on myös saatu mukaan niitä, jotka eivät välttämättä muutoin osallistuisi kunnan asioista keskustelemiseen.

Innostavia kokeiluja on tehty eri toimialueilla ja yhteistyössä eri toimijoiden, kuten järjestöjen kanssa. Erätaukoa on käytetty lasten ja nuorten kokemusten kuulemiseen kouluissa ja nuorisotyössä. Monissa kouluissa ovat jo arkea luokkadialogit, dialogiset vanhempainillat ja dialoginen opiskelijahuoltotyö. Dialogin avulla on myös tartuttu moniin erilaisiin huolenaiheisiin: lasten ja nuorten hyvinvointiin, koulukiusaamiseen, sisäilmaongelmiin. Toisinaan hyviä vaikutuksia on saatu pienilläkin elementeillä, kuten vaikkapa oppilaiden akvaariokeskusteluilla sivistystoimen hyvinvointi-illoissa tai pariporinan lisäämisellä koko koulun kattaviin vanhempainiltoihin. Kaiken tämä kuvattiin lisäävän merkittävästi ymmärrystä kuntalaisten elämästä, heidän näkemyksistään ja tuovan niin lapset kuin nuoretkin tasa-arvoiseen asetelmaan aikuisten ja ammattilaisten kanssa. Tämän uskottiin synnyttävän aitoa osallisuutta.

Onnistuneet dialogit ovat myös luoneet paineita dialogin fasilitointiin koulutetuille henkilöille. Kyselyjä dialogien järjestämiseen oli alkanut tulla joissakin organisaatioissa niin paljon ettei kaikkeen pystytä vastaamaan. Samalla tämä on herättänyt pohdintaa siitä, mihin dialogi sopii ja mihin ei. Keskustelijat korostivatkin, että vaikka dialogi voi muuttaa koko työntekemisen tavan, niin se ei ole taikalääke kaikkeen.

Dialogia edistetään dialogisesti

Kysyimme jokaisessa keskustelussa siitä, mikä on vaikuttanut olevan olennaista dialogisuuden edistämisessä. Vastaus oli lähestulkoon aina sama: ihmisten pitää saada dialogista omakohtainen kokemus. Dialogin mielekkyyttä ja hyödyllisyyttä voi perustella monin tavoin, mutta lopulta siitä voi vakuuttua vain omakohtaisen kokemuksen avulla.

Dialogisuuden käsitettä on muistettava sanoittaa ja tuoda esille sopivissa ja sopimattomissa tilanteissa.

Yleensä dialogin käynnistäminen organisaatiossa on vaatinut sen, että jollakin on rohkeutta alkaa pohtia ääneen sitä, miksi ja missä dialogia tarvitaan. Tällaiseen pohdintaan kannattaa kutsua muut mukaan ja kuulla erityisen tarkkaan heidän näkemyksiään. Kuten varsinaisessa dialogissakin, niin myös dialogin edistämisessä on tärkeää hyväksyä ajatusten keskeneräisyys ja asiaan liittyvät monet eri näkökulmat. Joskus dialogin edistämistä on avittanut sekin, että mietitään, mitä tapahtuu, jos emme lisää dialogisuutta!

Hyvin pian olennaiseksi tulee tunnistaa ne tilanteet, joissa dialogia voi turvallisesti kokeilla. Näitä yleensä alkaa nähdä organisaation arjessa yllättävän paljonkin, kun alkaa katsella ympärilleen ”dialogi-linsseillä”. Missä ihmiset kaipaavat lisää kuulemista? Missä ja mistä tarvitaan syvempää ymmärrystä? Minkä jo suunnitellun tilaisuuden voimme toteuttaa dialogisesti? Ketkä voivat olla meille avuksi?

Dialogi vaatii enemmän aikaa. Vaatii suunnittelua, että päästään alustus- ja kokouslista meiningistä ja sitkeyttä sietää vastarintaa vakiintuneista käytännöistä luopumisessa.

Ensimmäisten kokeilujen hyvä suunnittelu on tärkeää. Merkittäväksi koettiin, että oli käyttänyt normaalia enemmän aikaa tilaisuuden ennakkosuunnitteluun, kutsumiseen, virittäytymiseen ja dialogisen aloituskysymyksen muotoiluun. Tässä oli auttanut se, jos oli saanut sparrausta kokeneemmalta dialogin käyttäjältä ja koulutuksista saatu vertaistuki. Monet nostivat esiin, että jo kutsumisvaiheessa tai ainakin dialogin alussa oli hyvä käyttää vähän aikaa dialogin idean selkiyttämiseen. Näin varmistetaan, että kaikki dialogiin osallistuvat varmasti ymmärtävät, millaiseen tilaisuuteen he ovat tulleet ja mistä dialogisessa keskustelussa on kyse.

Useat keskustelijoista kokivat dialogin edistäminen olevan eniten kiinni asenteesta, johdon tarjoamasta tuesta ja oman esimerkin näyttämisestä kuin vaikkapa taloudellisista resursseista. Ydinkysymys on: nähdäänkö organisaatiossa, että dialogi on mielekästä ja siihen kannattaa käyttää aikaa? Tämän jälkeen on enää kyse lähinnä dialogiin sopivien paikkojen havaitsemisesta ja rohkeasta – jopa holtittoman rohkeasta – kokeilemisesta.

Osa kunnista ja järjestöistä oli myös laajentamassa fasilitaattorien koulutuksia omiin verkostoihin ja vapaaehtoisiin. Joillakin oli toiveena levittää dialogi koko toimintakentälle. Dialogin ”viestinviejiä” todettiin tarvittavan sekä organisaation sisällä yli eri yksiköiden tai toimialojen sekä laajemmissa verkostoissa.

Organisaatiossa tarvitaan rakenteita dialogin vahvistamiseen

Kaikissa keskusteluissa nousi esiin, että järjestelmällisellä dialogiosaamisen koordinoinnilla ja sen liittämisellä osaksi työntekijöiden työnkuvaa on suuri merkitys siihen, kuinka pitkälle aidosti dialogiseen työkulttuuriin päästään. Innostusta ja osaamista on helpompi pitää yllä, jos organisaation sisällä on oma vertaisverkosto dialogien ja Erätauko-keskustelujen fasilitoijille. Yhdessä kunnassa tätä oli toteutettu säännöllisesti kokoontuvan ”dialogi-klinikan” kautta. Dialogi-klinikalle kuka tahansa kunnan työntekijä voi tulla pohtimaan dialogin käyttämiseen liittyviä kysymyksiä.

Dialogisuuden tai Erätauon vieminen organisaatioon ja organisaation sitouttaminen on pitkäkestoinen, suunnitelmallinen prosessi pikemminkin kuin yksittäisiä pistemäisiä tekoja.

Vaikka dialogia voi oppia kollegoilta käytännössä, niin monet osallistujista korostivat koulutuksen merkitystä. Lisäksi oli huomattu, että dialogi-osaaminen voi huventua omasta organisaatiosta nopeastikin ihmisten vaihtuessa. Tästä syystä onkin olennaista, että dialogisuuteen tutustumisesta tehdään keskeinen osa uusien työntekijöiden perehdytystä. Tämän lisäksi on hyvä varata resursseja, erityisesti työaikaa, menetelmälliseen tukeen ja toiminnan koordinointiin. Oleellista näytti olevan, että dialogia sovitettiin organisaation jo olemassa oleviin prosesseihin. Näin dialogi saadaan osaksi organisaation toiminnan perusrakenteita: kokouksia, kehittämistä, perehdyttämistä ja ihmisten yhteensaattamista.

Osa keskustelijoista nosti esiin, että silloin kun dialogisia elementtejä alkaa tiedostetusti ja tiedostomattakin tulla osaksi eri henkilöiden työtä, ollaan jo aika pitkällä. Muutama dialogin kanssa alkutaipalella olevista keskustelijoista kertoi saavansa uskoa ja toivoa, kun kuulee muiden kertovan vaikkapa siitä, miten dialogia on viety organisaation strategiaan saakka.

Kipukohdat: johdon sitoutuminen ja dialogin tuottaman hyödyn perusteleminen

Johtamiseen liittyi myös osallistujien kuvaamat suurimmat kipukohdat. Nämä nostattivat paljon keskustelua. Jos johto tai esihenkilö ei ymmärrä dialogin merkitystä tai ei ole jostain muusta syystä siihen sitoutunut, niin dialogisuuden edistäminen on hidasta ja työlästä, ellei jopa mahdotonta.

Kyse on vain siitä miten määrittelemme ja sanoitamme hyödyn ja ratkaisun.

Dialogin hyödyllisyyttä joudutaan monessa organisaatiossa perustelemaan moneen eri suuntaan, johdon lisäksi omille kollegoille, yhteistyökumppaneille ja toisinaan myös kansalaisille.

Yhteistä dialogin kyseenalaistamiselle oli, ettei johto näe dialogin hyödyttävän mitään. ”Miksi käyttää aikaa vain keskustelemiseen ilman, että ratkaistaan mitään?”. Myös tottumattomuus tai pelko tasa-arvoiseen kohtaamiseen nousi esiin. Luopuminen asiantuntijaroolista ja -puheesta tuntuu olevan joillekin ammattilaisille vaikeaa.

Yhdessä pienryhmässä intouduttiin pohtimaan dialogissa saavutettavien hyötyjen ja sen myötä ”ratkaisukäsitteen” uudelleenmäärittelyä. Varsinkin viranomaistoiminnassa haetaan usein selkeitä tuloksia: tietoa ja päätöksiä. Näitäkin toki dialogien avulla saadaan. Mutta entä jos osa tulosta tai ratkaisua onkin se, että ihmiset kohtaavat toisiansa siten, että heidän ajattelussaan ja toiminnassaan tapahtuu muutos? Keskustelijat olivat vakuuttuneita siitä, että ihmisen käytöksen muutos on iso osa ratkaisua, ja se miten nykyään käsitämme ratkaisut, on liian rajoittunut.

Dialogissa otetaan enemmän kantaa, uskalletaan ottaa enemmän kantaa, eikä tarvitse olla kaikkien kanssa samaa mieltä.

Dialogeista tehtävät yhteenvedot nähtiin keskeisessä roolissa hyödyn näkyväksi tekemisessä. Olennaiseksi tulee kirjausten ja yhteenvetojen huolellinen työstäminen. Miten se runsas informaatio, jota dialogit tuottavat, saadaan sellaiseen muotoon, että dialogiakin ymmärtämätön pystyy sen hyödyllisyyden käsittämään?

Parhaaksi markkinoinniksi johdolle ja esihenkilöille keskustelijat nostivat omakohtaisen kokemuksen dialogista. Olisi hyvä, että tämän lisäksi sanoitettaisiin ennen keskustelua ja myös keskustelun jälkeen, mitä dialogi on ja mitä siinä juuri tapahtui. Näissä yhteyksissä voidaan tuoda esiin, mitä välitöntä ja välillistä hyötyä dialogi tarjoaa.

Dialogin syvätaso sisältää tunnekokemusta, hiljaisia signaaleja ja käyttäytymisen muutosta

Keskusteluissa pohdittiin myös dialogin ”syviä ulottuvuuksia”, joita on vaikea sanallistaa tarkasti ja jotka eivät heti sovi sen hyötyperusteluiksi. Monet keskustelijoista nostivat esiin dialogeihin sisältyvät tunnekokemukset. Varsinkin nyt korona-ajan etäyhteyksissä vuorovaikutuksessa on ollut vaikea päästä kokonaisvaltaisesti kohtaamaan toisia, ja tunteet ovat jääneet taustalle tai jopa kokonaan näkymättömiin. Samaan aikaan on tullut esiin, millainen merkitys tunteilla on siihen tapaan, jolla käsitämme ja käsittelemme asioita yksilöinä ja miten kykenemme toimimaan yhteisönä.

Moni osallistuja kertoi dialogien myös nostavan esiin hiljaisia signaaleja: pieniä nyansseja, joita kannattaa kirjata. Dialogi voi tarjota esimerkiksi jonkun asiakokonaisuuden valmistelijalle signaaleja keskusteluissa liikkuvien tunteiden muodossa tai joitain muita merkkejä, jotka eivät ilman dialogia nousisi pintaan. Juuri näillä signaaleilla voi olla keskeinen merkitys työstettävän kokonaisuuden onnistumisessa.

Keskusteluissa nostettiin esiin myös osallisuuden tunteen suuri merkitys. Kohtaamisten järjestäminen eri näkökulmista tulevien ihmisten kesken koettiin jo sellaisenaan arvokkaaksi. Osallisuuteen liittyen pohdittiin keskustelun järjestäjien vastuuta osallistujille. Mihin dialogissa syntynyttä ymmärrystä käytetään? Käytetäänkö sitä tarpeeksi? Osataanko kertoa osallistujille, miten sitä hyödynnetään? Muutama keskustelija nosti esiin, että tämänkin asian suhteen olisi tärkeää vapautua keskeneräisyyteen. Esimerkiksi dialogin ollessa osa jotain isompaa prosessia, prosessia ei aina tarvitse saattaa valmiiksi, ennen kuin siitä viestii dialogissa mukana olleille.

Keskustelua herätti myös se, kykenemmekö tunnistamaan, arvostamaan ja sanottamaan sitä, miten dialogi sitten voi muuttaa osallistujien käyttäytymistä. Miten saamme näkyviin eri osapuolten välille lisääntyneen luottamuksen ja millainen merkitys tällä seikalla on tulevan yhteistoiminnan kannalta?

Osalle dialogi on myös demokratia-aktivismia

Kaikissa keskusteluissa välähteli dialogin edistämisen laajempi yhteiskunnallinen merkitys. Monet osallistujat liittivät dialogin suoraan tietynlaiseen arvomaailmaan ja elämäntapaan. Avainsanoja olivat demokratiaan kytkeytyvät tasa-arvoisuus, osallisuus ja inhimillisyys.

Riippumatta siitä edistääkö dialogia ministeriön sisällä, kuntaorganisaation kehittämisessä vai yhdistyksen jäsenistön innostamisessa, niin aina ollaan myös muovaamassa suomalaista yhteiskuntaa. Jotkut keskustelijoista kertoivat, että juuri tämä puoli dialogityössä on heille kaikkein merkityksellisintä. Saa olla luomassa omien arvojen mukaista maailmaa.

Tässä dialogin suuressa yhteiskunnallisessa päämäärässä nähtiin myös eri toimijoita voimallisesti yhdistävä punainen lanka. Kun dialogia onnistutaan edistämään yhdessä paikassa, tulee sen ajamisesta muualla hitusen verran helpompaa.

Järjestöjen käyttöyhteyksiä ja aiheita

Järjestöissä dialogia ja dialogisia elementtejä on käytetty esimerkiksi toiminnan, strategian ja tapahtumien suunnittelussa, jäsentoiminnassa, hankkeissa, koulutuksissa, haastavien aiheiden käsittelyssä ja eri kohderyhmien kohtaamisessa. Poikkeusajan dialogien konsepti on onnistuneesti sovellettu uuteen yhteyteen ja dialogista on tullut myös muutaman järjestön vakiintunut, kaiken läpäisevä työskentelymuoto. Lue laajempi, organisaatiokohtainen listaus tästä.

Kuntien käyttöyhteyksiä ja aiheita

Kunnissa dialogia ja dialogisia elementtejä on käytetty esimerkiksi kunnan strategian muodostamiseen, johtamiseen, henkilöstön kehittämiseen, osallisuuden vahvistamiseen organisaatiossa ja asiakastyössä, kunnan hallituksessa, valtuustossa, seminaareissa, asukastilaisuuksissa, kouluissa, nuorisotoiminnassa, vanhempainilloissa, lastensuojelussa ja toimintakulttuurin muutosprosesseissa. Lue laajempi, organisaatiokohtainen listaus tästä.

Ministeriöiden ja valtion virastojen  käyttöyhteyksiä ja aiheita

Ministeriöissä ja valtion virastoissa dialogia ja dialogisia elementtejä on käytetty esimerkiksi asetusten, ohjelmien, hankkeiden ja selontekojen valmistelussa ja toimeenpanossa, ennakoinnissa, kansalaiskeskusteluissa, henkilöstön kehittämisessä ja tilannearvioissa, organisaation sisäisessä strategiatyöskentelyssä ja arjessa. Lue laajempi, organisaatiokohtainen listaus tästä.

Millaisia vertaisdialogit olivat ja mitäs sitten?

Vertaisdialogien käymisen merkitys nousi esiin kaikista ryhmistä. Erityisen iloisia oltiin siitä, että keskustelut tarjosivat mahdollisuuden kuulla siitä, miten eri organisaatioissa dialogia on käytetty.

Jäi vellova hämäryys. Jotain tapahtui mutten ihan tiedä mitä. Mikä on kyllä hyvän dialogin merkki.

Vertaiskokemukset herättivät oivalluksia uusista tavoista toimia ja ne innostivat uusiin dialogisiin kokeiluihin ja jopa ”holtittomaan” toimintatapojen muunteluun. Samoin kiiteltiin sitä, että pystyttiin tuomaan haasteita esiin ja sitä, ettei tarvinnut perustella toisille osallistujille dialogin merkittävyyttä.

Päällimmäiseksi fiilikseksi jäi, että vertaisdialogit ovat alku jonkin merkittävän käynnistymiselle.

Vertaisdialogit jatkuvatkin syyskaudella. Viestimme niiden päivämääristä elokuussa. Mikäli haluat suoraan kysyä lisää esiin nousseista aiheista, voit olla meihin yhteydessä tai suoraan ryhmäkohtaisista listauksista löytyviin organisaatioihin.

 

Sitaatit ovat poimintoja Vertaisdialogeista.

DialogiAkatemia on pitkään ollut rakentamassa yhteisöä dialogin kanssa toimivista henkilöistä ja organisaatioista. Olemme järjestäneet useamman vuoden Dialogi-iltoja ja viime vuonna Dialogin Talvipäivät. Ajatuksena on tuoda ihmisiä yhteen dialogin äärelle oppimaan toinen toisiltaan.