Ministeriöt ja valtion virastot – Vertaisdialogin listaus

Listaukseen on koottu Vertaisdialogiin 8.6.2021 osallistuneiden ministeriöiden ja valtion virastojen dialogien käyttöyhteyksiä ja aihealueita. Mukana Vertaisdialogissa olivat: Ilmatieteen laitos, maa- ja metsätalousministeriö, oikeusministeriö, Opetushallitus, sisäministeriö, Suomen ympäristökeskus (SYKE), sosiaali- ja terveysministeriö, valtioneuvoston kanslia, valtiovarainministeriö ja Uudenmaan ELY-keskus.

Kuten listauksista näkyy eri organisaatiot ovat ottaneet dialogia käyttöön hyvin erilaisissa yhteyksissä ja laajuudessa ja suuri osa Vertaisdialogien antoisuudesta muodostuikin juuri tästä. Listauksesta puuttuu osa tiedoista ja täydennämme sitä mahdollisuuksien mukaan.

Laaja yhteenveto Vertaisdialogeista ja niiden sisällöistä löytyy tästä.

Ilmatieteenlaitos

  • Dialogisia elementtejä useissa tutkimushankkeissa:
    • Ilmasto-opas 2.0:n ja ilmastoseurantajärjestelmän kehittäminen vuosina 2022-2024 osana SA Factor-hanketta. Tavoitteena ilmasto-oikeudenmukaisuuden ja kansalaisten osallisuuden vahvistaminen puntaroivia kansalaiskeskusteluja hyödyntäen. Ensimmäinen kansalaisraati keväällä 2021 keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman valmistelussa.
    • EU-LIFE-CANEMURE, Hyvinkään ja Turun kaavoittajien kanssa ilmastokestävän kaupunkirakenteen vahvistaminen, mukana Hyvinkään lukion oppilaat.

Tulossa

  • Tavoitteena dialogisten elementtien ja dialogin ottaminen käyttöön tutkijoiden ja yritysten yhteistyössä Ilmaston ja ilmakehän osaamiskeskuksessa (ACCC).

Maa- ja metsätalousministeriö

  • Tenon kalastuspolitiikka ja kalastussääntö. Sidosryhmäkeskustelussa on pyritty tasavertaiseen keskusteluun ja yhteistyöhön alueen ihmisten kanssa. Maaliskuu 2020, Utsjoki.
  • Ilmastoruokadialogit. Miltä tuntuu muuttaa ruokavalio ympäristöystävällisemmäksi, ruuan tunteet ja muistot. toukokuu 2020, Kemijärvi, Tampere ja Raasepori.
  • Saimaadialogit: Saimaan kalastus -työryhmän Saimaannorpan suojelun ja kalastusrajoituksien valmistelu. Perinteinen auditoriokeskustelu korvattiin pienryhmädialogeilla, joissa kohtasivat Saimaalla asuvat ihmiset, mökkiläiset, kalastajat, luonnonsuojelijat tai norppien ystävät. Elo-syyskuu 2020, viisi keskusteluiltaa eri puolella Etelä-Savoa.
  • Organisaation sisällä olemme keskustelleet ministeriön esimiesten kesken usein dialogista. Esimiespäivissä on ollut yhteisiä teemoja. Teemasta on myös keskustelu Henkilöstöfoorumissa. Tänä vuonna on ollut tarjolla dialogikoulutusta asiantuntijoille ja koulutus jatkuu ensi syksynä.
  • Maaseutuparlamentti – Suuri ideafestivaali, lukuisia alueellisia dialogeja eri järjestöjen järjestämänä, 26.4.-11.6.2021. Keskusteltiin muun muassa siitä, mikä estää meitä toteuttamasta kestävämpää arkea ja yrittäjyyttä? MMM oli mukana tukemassa tapahtumaa.

Tulossa

  • Kotimaisen kalan edistämisohjema, jonka toteuttamisen keskeisen ajatus on tasavertainen keskustelua kala-alan eri sidosryhmien kesken.
  • Hyvin Sanottu -hankkeeseen suunnitellut dialogit.

Oikeusministeriö

  • Uusien työntekijöiden kokemukset työn aloittamisesta korona-aikana, kevät 2021
  • Erätauko-dialogit osana kansallista demokratiaohjelmaa 2025, Tavoitteena oli löytää uusia, monistettavia, jatkuvia ja matalan kynnyksen tapoja parantaa nuorten osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon sekä nuorten ja muiden väestöryhmien kuuntelemisen mahdollisuuksia paikallistasolla. 12 keskustelua Erätauko-säätiön, eri ministeriöiden ja järjestöjen kanssa, 2020.
  • Erätauko-dialogeja on hyödynnetty muun muassa kansallisen demokratiaohjelman toimeenpanossa, julkisen hallinnon strategian valmistelussa, demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen edistämisessä kouluissa, sekä ilmastolain ja luonnonsuojelulain valmistelussa.
  • Mukana Tulevaisuusselonteon valmisteluun liittyvissä tulevaisuusdialogeissa

Muuta

  • Mukana Poikkeusajan dialogien koordinoinnissa
  • Etnisten suhteiden neuvottelukunnan ja Erätauko-säätiön kanssa työstettiin työkalua, miten voitaisiin huomioida paremmin kielitaustaltaan erilaiset osallistujat keskusteluissa ja niiden suunnittelussa.

Tulossa

  • Suunnitteilla että oikeusministeriö tekee/teettää arvion siitä, miten Erätauko-dialogiin perustuvaa mallia voitaisiin laajemmin hyödyntää julkisen hallinnon toiminnassa (vuorovaikutuksen ja ymmärryksen lisääminen, säädösvalmistelu, strategiatyö, muu päätöksenteko).
  • Suunnitteilla Erätauko-keskusteluja EU:n tulevaisuutta käsittelevän konferenssin yhteydessä.

Opetushallitus

  • Alueellisten yhteistyökumppaneiden kanssa toteutetut dialogit, teemana koulutuksen tasa-arvo (4 tilaisuutta) ja osaamisen tasa-arvo (1 tilaisuus)
  • Opetushallituksen sisäiset dialogit, teemana henkilöstön kokemat etätyön ilot ja haasteet (2 tilaisuutta), johtamis- ja esihenkilötyön ilot ja haasteet etätyöaikana (1 tilaisuus)
  • Ennakointidialogi osana Valtioneuvoston kanslian tulevaisuusselontekoa

Sisäministeriö

  • Listaus puuttuu.

Suomen ympäristökeskus (SYKE)

  • Dialogia ja dialogisia elementtejä monissa hankkeissa ja verkostotoiminnassa:
    • CORE-STN-hanke, mm. avoimen COREvent-tilaisuuden dialogit – Mitä yhteistoiminnallisten käytäntöjen ja kulttuurin kehittyminen vaatii eri konteksteissa.
    • Dialogit osana Saa kuulua! -osallisuusoppaan laadintaa, mm. kansalaisten ja viranhaltijoiden kanssa- Millaisia tarpeita on osallisuuden edistämisen tukemiselle.
    • Oppitunti-dialogit Urgent-hankeessa mm. kestävästä kehityksestä.
    • Verkostotyössä mm. kestävät ja innovatiiviset julkiset hankinnat (KEINO-osaamiskeskus) ja kestävien kuntien työ (mm. HINKU-, FISU-verkostot, CIRCWASTE-, CANEMURE -hankkeet).
    • HINKUssa myös ns. naapuridialogi, eli hyvien käytäntöjen leviäminen naapurikuntiin.

Sosiaali ja terveysministeriö/työ- ja tasa-arvo-osasto/toimintapolitiikkayksikkö

  • Hankintaosaamiseen liittyvä dialogi yksikön ajankohtaistilaisuudessa
  • Kokous, jossa käsittely muutettiin kesken kokouksen dialogiksi
  • Hankevalmistelu

Valtioneuvoston kanslia

  • Tulevaisuusselonteon valmisteluun liittyvät tulevaisuusdialogit. 50 dialogia Suomen tulevaisuudesta. Keskustelujen sisällöt otetaan huomioon tulevaisuusselonteon valmistelussa. Kutsuttuna eri sukupolvia (erityisesti nuoria) ja sukupuolia, eri taustoista tulevia ja erilaista arkea eläviä. Eri puolilla Suomea alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa, syksystä 2020 kevääseen 2021.
  • Sosiaaliturvauudistusta valmistelleen TOIMI-hankkeen Erätauko-dialogit
  • Strategiaosaston sisäinen Erätauko-dialogi

Valtiovarainministeriö

  • Luottamusta rakentamassa aluekierros (avoin hallinto ja johtaminen) 8 tilaisuutta, useita ryhmiä per tilaisuus
  • Vanhusneuvostopäivä 2020 (useita ryhmiä)
  • Kansalaisjärjestöakatemia 2020 (useita ryhmiä)
  • Poikkeusaikojen dialogit 4/2020-5/2021 (11 keskustelupäivää päivää, 1-2 ryhmää per kerta)
  • Demokratiapäivä 2020
  • Organisaation arjessa paljon erilaisia dialogisia elementtejä

Muuta

  • Poikkeusajan dialogien koordinointiryhmä

Uudenmaan ELY-keskus

  • Dialogisia elementtejä eri yhteyksissä:
    • Etelä-Suomen Etnisten suhteiden neuvottelukunnan kokouksissa ja työpajoissa (pääasiassa kuntien ja valtion viranomaiset sekä (maahanmuuttajajärjestöt)
    • Erilaisissa sidosryhmien tilaisuuksissa pääasiassa ympäri Uuttamaata (kunnat, järjestöt, oppilaitokset, yritykset), myös Uudenmaan kumppanuusohjelmassa hyödynnetään dialogisuutta
    • Varhaiskasvatuksen ja koulujen asiantuntijoille suunnatuissa koulutustilaisuuksissa
    • Raaseporin maahanmuuttajaneuvoston kokouksissa

Vertais­dialogit avasivat laajan näkökulman dialogin etenemiseen Suomessa

DialogiAkatemia järjesti vertaisdialogit kolmelle eri ryhmälle: ministeriöt ja valtion virastot, kunnat ja järjestöt. Tavoitteena oli saada näkyviin, millaisissa yhteyksissä eri toimijat käyttävät dialogia ja samalla oppia toinen toisiltamme. Pääsimmekin yhdessä pohtimaan onnistumisia ja haasteita. Samalla saimme kattavan kuvan siitä, miten dialogia on edistetty erilaisissa organisaatioissa. Keskusteluun osallistui vain osa keskeisistä toimijoista, jotka Suomessa tällä hetkellä käyttävät dialogia. Niinpä on syytä olettaa, että aiheita ja käyttöyhteyksiä on todellisuudessa enemmän kuin mitä tässä kuvaamme. Uskomme kuitenkin, että vertaisdialogit antoivat hyvän kokonaiskuvan järjestöjen, kuntien ja ministeriöiden ja valtion virastojen tilanteesta dialogin edistämisen osalta.

Dialogin käytön laajuus yllätti meidät. Vaikka olemme pitkään kouluttaneet, mentoroineet ja kehittäneet dialogia, niin vertaisdialogeihin osallistuneiden kertomukset dialogin edistämisestä yllättivät ja innostivat laajuudellaan ja monimuotoisuudellaan.

Osa osallistujista oli käyttänyt dialogia jo 1990-luvulta lähtien Jaakko Seikulan ja Tom Arnkilin avaamalla polulla, toiset olivat löytäneet dialogin äärelle Erätauon kautta. Keskustelijoiden joukkoon mahtui henkilöitä, jotka olivat kouluttautuneet verkostokoordinaattoreiksi, osa oli saanut oppinsa DialogiAkatemian koulutuksista ja mukana oli useampi Erätauko-fasilitaattoriksi kouliintunut.

Dialogilla on monta käyttötapaa

Kenties yllättävin vertaisdialogeissa esiin noussut asia oli valtaisa kirjo erilaisia tilanteita ja aihealueita, joiden yhteydessä osallistujat olivat dialogia hyödyntäneet. Soveltaminen oli yleensä lähtenyt liikkeelle omasta toiminnasta, ja lähestulkoon kaikki osallistujat kertoivat alkaneensa käymään enemmän dialogia oman työyhteisönsä sisällä. Tämän nähtiin parantaneen työyhteisön ja tiimien sisäistä toimintaa ja kasvattaneen luottamusta työntekijöiden kesken. Aina dialogin hyödyntäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että järjestetään keskustelutilanne, jota nimitetään ”dialogiksi”. Tätäkin toki paljon tehdään, mutta monet osallistujista kertoivat ottaneensa eri yhteyksissä käyttöön ”dialogisia elementtejä”. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi työpaikan tavanomaiset kokoukset, erilaiset seminaarit, prosessit ja monenlaiset koulutustilaisuudet.

Dialogi on mahdollisuus parempaan organisaatioon, jos se käytetään.

Dialogin koettiin soveltuvan erityisen hyvin myös oman organisaation kehittämiseen. Dialogisten keskustelujen avulla saadaan monipuolinen kokonaiskuva organisaation tilasta. Ihmisten myös koettiin sitoutuvan paremmin erilaisiin muutoksiin, kun he saivat äänensä kuuluville.

Muutamassa järjestössä, kunnassa ja ministeriössä oli lähdetty dialogin turvin käsittelemään erityisesti vaikeita ja herkkiä aiheita. Kuulimme kokemuksia valtakunnallisestikin puhuttelevista teemoista, kuten susikysymyksestä, Saimaan kalastusrajoituksista ja saimaannorpan suojelusta sekä koulujen sisäilmaongelmista.

Listaamme tarkemmin eri käyttöyhteyksiä ja aiheita artikkelin lopusta löytyvissä ryhmäkohtaisissa liitteissä.

Vanhaa ja uutta: dialogi antaa sanoituksen työtavalle ja arvoille

Moni keskustelun osallistujista kertoi toimineensa jo pidemmän aikaa dialogisesti, mutta usein sitä täysin tiedostamatta. Jo pelkästään dialogin käsite tarjosi mahdollisuuden jäsentää paremmin omaa tekemistä ja myös omia arvoja.

Organisaatioiden välillä on suurta vaihtelua. Osassa dialogisuus on jo vuosien ajan kuulunut työkulttuuriin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että organisaatiossa hyödynnetään monissa eri tilanteissa dialogisia elementtejä ja sopivassa kohdin järjestetään pidempiä dialogeja. Dialogisesti toimivat organisaatiot myös kouluttavat jatkuvasti henkilöstöönsä uusia osaajia ja niissä huolehditaan, että dialogiset käytännöt ovat rakenteellisesti osa organisaation toimintaa. Monissa organisaatioissa oltiin kuitenkin vasta alkumetreillä: järjestämässä ensimmäisiä yksittäisiä Erätauko-dialogeja, kouluttautumassa dialogin perusteisiin tai etsimässä yhteyksiä, joissa dialogia voisi turvallisin mielin kokeilla.

Yhteistä sekä pitkään dialogia hyödyntäneille että alkuvaiheessa oleville organisaatioille oli se, miten tärkeää on ymmärtää kunnolla perustelut dialogin käytölle. On käsitettävä, miten dialogi eroaa muista toimintatavoista, mitä sen avulla voidaan saavuttaa, mihin dialogi sopii ja mihin ei.

Ytimessä tasa-arvo, ymmärrys ja luottamus

Järjestöjen, kuntien, ministeriöiden ja virastojen keskustelijat kuvasivat kaikki jokseenkin samansuuntaisesti sitä, mikä on heille dialogissa olennaista. Dialogiin sisältyvä tasa-arvoinen keskusteluasetelma antaa uudenlaisen lähestymistavan niin ministeriöiden vuorovaikutukseen kansalaisten kanssa kuin kuntien osallisuustyöhön ja järjestöjen moninaisiin tehtäviin kansalaisyhteiskunnan eri alueilla. Kuvaamme seuraavaksi näiden elementtien toteutumista erityisesti kuntien arjessa, mutta samanlaisia näkemyksiä nousi esiin myös muissa vertaisdialogeissa.

Kuntien palveluksessa toimivat osallistujat kertoivat, että dialogi on auttanut saamaan monin eri tavoin parempaa ymmärrystä kuntaorganisaation toiminnasta, henkilöstön näkemyksistä ja kuntalaisten elämästä. Dialogia on käytetty kunnan eri toimialojen yhteistyön selkiyttämiseen, mutta myös viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden yhteisymmärryksen synnyttämiseen esimerkiksi valtuustoseminaareissa ja strategiatyössä. Hyvin hedelmällisenä pidettiin dialogin hyödyntämistä johtamis- ja esihenkilötyön tukena. Esimerkiksi henkilöstökyselyn purussa myös esimies on pystynyt osallistumaan tulosten purkuun neutraalin fasilitaattorin huolehtiessa keskustelun etenemisestä ja keskeisiin aihealueisiin keskittymisessä. Näin purusta on tullut työyhteisön luottamusta ja yhteisymmärrystä rakentava tilaisuus.

Yksi keskeinen dialogin tuottama hyöty on laajempi ja tarkempi systeeminen ymmärrys kunnan toiminnasta. Dialogi tuo esiin eri toimialojen hankauskohdat ja auttaa käsittämään, mistä nämä johtuvat. Samalla se tarjoaa välineen käsitellä viranomaisten ja kuntalaisten välille muodostuneita jännitteitä ja rakentaa uudenlaista yhteistyötä.

Hienoa huomata, että suorittamisesta tulee myötäpohtimista, se innostaa omia ihmisiä, tuo mukanaan enemmän ajattelemisen aihetta, pohdintaa, osallistumista. Epäluulo näkyy alussa, mutta lopuksi kaikki vaikuttuneita.

Erityisesti Erätauko-dialogeja on toteutettu kuntalaisille tärkeistä aiheista, kuten kuntien taloudesta, kaavoituksesta ja hyvinvoinnista. Monet osallistujat korostivat, että dialogi auttaa eri tahoja – viranomaisia, valtuutettuja ja kuntalaisia – ymmärtämään paremmin toistensa näkökulmia ja niiden taustalla vaikuttavia kokemuksia. Siten dialogit rakentavat molemminpuolista luottamusta: kuntalaiset kokevat tulevansa aidosti kuulluksi, viranhaltijat ja päättäjät alkavat arvostaa enemmän kuntalaisten näkemyksiä ja luottaa yhdessä tekemisen mielekkyyteen. Dialogeja kiiteltiin myös siitä, että ne tekevät keskusteluista tasapuolisempia, kun äänekkäimmät eivät saa kaikkea tilaa ja hiljaisetkin pääsevät ääneen. Erätauon avulla keskusteluihin on myös saatu mukaan niitä, jotka eivät välttämättä muutoin osallistuisi kunnan asioista keskustelemiseen.

Innostavia kokeiluja on tehty eri toimialueilla ja yhteistyössä eri toimijoiden, kuten järjestöjen kanssa. Erätaukoa on käytetty lasten ja nuorten kokemusten kuulemiseen kouluissa ja nuorisotyössä. Monissa kouluissa ovat jo arkea luokkadialogit, dialogiset vanhempainillat ja dialoginen opiskelijahuoltotyö. Dialogin avulla on myös tartuttu moniin erilaisiin huolenaiheisiin: lasten ja nuorten hyvinvointiin, koulukiusaamiseen, sisäilmaongelmiin. Toisinaan hyviä vaikutuksia on saatu pienilläkin elementeillä, kuten vaikkapa oppilaiden akvaariokeskusteluilla sivistystoimen hyvinvointi-illoissa tai pariporinan lisäämisellä koko koulun kattaviin vanhempainiltoihin. Kaiken tämä kuvattiin lisäävän merkittävästi ymmärrystä kuntalaisten elämästä, heidän näkemyksistään ja tuovan niin lapset kuin nuoretkin tasa-arvoiseen asetelmaan aikuisten ja ammattilaisten kanssa. Tämän uskottiin synnyttävän aitoa osallisuutta.

Onnistuneet dialogit ovat myös luoneet paineita dialogin fasilitointiin koulutetuille henkilöille. Kyselyjä dialogien järjestämiseen oli alkanut tulla joissakin organisaatioissa niin paljon ettei kaikkeen pystytä vastaamaan. Samalla tämä on herättänyt pohdintaa siitä, mihin dialogi sopii ja mihin ei. Keskustelijat korostivatkin, että vaikka dialogi voi muuttaa koko työntekemisen tavan, niin se ei ole taikalääke kaikkeen.

Dialogia edistetään dialogisesti

Kysyimme jokaisessa keskustelussa siitä, mikä on vaikuttanut olevan olennaista dialogisuuden edistämisessä. Vastaus oli lähestulkoon aina sama: ihmisten pitää saada dialogista omakohtainen kokemus. Dialogin mielekkyyttä ja hyödyllisyyttä voi perustella monin tavoin, mutta lopulta siitä voi vakuuttua vain omakohtaisen kokemuksen avulla.

Dialogisuuden käsitettä on muistettava sanoittaa ja tuoda esille sopivissa ja sopimattomissa tilanteissa.

Yleensä dialogin käynnistäminen organisaatiossa on vaatinut sen, että jollakin on rohkeutta alkaa pohtia ääneen sitä, miksi ja missä dialogia tarvitaan. Tällaiseen pohdintaan kannattaa kutsua muut mukaan ja kuulla erityisen tarkkaan heidän näkemyksiään. Kuten varsinaisessa dialogissakin, niin myös dialogin edistämisessä on tärkeää hyväksyä ajatusten keskeneräisyys ja asiaan liittyvät monet eri näkökulmat. Joskus dialogin edistämistä on avittanut sekin, että mietitään, mitä tapahtuu, jos emme lisää dialogisuutta!

Hyvin pian olennaiseksi tulee tunnistaa ne tilanteet, joissa dialogia voi turvallisesti kokeilla. Näitä yleensä alkaa nähdä organisaation arjessa yllättävän paljonkin, kun alkaa katsella ympärilleen ”dialogi-linsseillä”. Missä ihmiset kaipaavat lisää kuulemista? Missä ja mistä tarvitaan syvempää ymmärrystä? Minkä jo suunnitellun tilaisuuden voimme toteuttaa dialogisesti? Ketkä voivat olla meille avuksi?

Dialogi vaatii enemmän aikaa. Vaatii suunnittelua, että päästään alustus- ja kokouslista meiningistä ja sitkeyttä sietää vastarintaa vakiintuneista käytännöistä luopumisessa.

Ensimmäisten kokeilujen hyvä suunnittelu on tärkeää. Merkittäväksi koettiin, että oli käyttänyt normaalia enemmän aikaa tilaisuuden ennakkosuunnitteluun, kutsumiseen, virittäytymiseen ja dialogisen aloituskysymyksen muotoiluun. Tässä oli auttanut se, jos oli saanut sparrausta kokeneemmalta dialogin käyttäjältä ja koulutuksista saatu vertaistuki. Monet nostivat esiin, että jo kutsumisvaiheessa tai ainakin dialogin alussa oli hyvä käyttää vähän aikaa dialogin idean selkiyttämiseen. Näin varmistetaan, että kaikki dialogiin osallistuvat varmasti ymmärtävät, millaiseen tilaisuuteen he ovat tulleet ja mistä dialogisessa keskustelussa on kyse.

Useat keskustelijoista kokivat dialogin edistäminen olevan eniten kiinni asenteesta, johdon tarjoamasta tuesta ja oman esimerkin näyttämisestä kuin vaikkapa taloudellisista resursseista. Ydinkysymys on: nähdäänkö organisaatiossa, että dialogi on mielekästä ja siihen kannattaa käyttää aikaa? Tämän jälkeen on enää kyse lähinnä dialogiin sopivien paikkojen havaitsemisesta ja rohkeasta – jopa holtittoman rohkeasta – kokeilemisesta.

Osa kunnista ja järjestöistä oli myös laajentamassa fasilitaattorien koulutuksia omiin verkostoihin ja vapaaehtoisiin. Joillakin oli toiveena levittää dialogi koko toimintakentälle. Dialogin ”viestinviejiä” todettiin tarvittavan sekä organisaation sisällä yli eri yksiköiden tai toimialojen sekä laajemmissa verkostoissa.

Organisaatiossa tarvitaan rakenteita dialogin vahvistamiseen

Kaikissa keskusteluissa nousi esiin, että järjestelmällisellä dialogiosaamisen koordinoinnilla ja sen liittämisellä osaksi työntekijöiden työnkuvaa on suuri merkitys siihen, kuinka pitkälle aidosti dialogiseen työkulttuuriin päästään. Innostusta ja osaamista on helpompi pitää yllä, jos organisaation sisällä on oma vertaisverkosto dialogien ja Erätauko-keskustelujen fasilitoijille. Yhdessä kunnassa tätä oli toteutettu säännöllisesti kokoontuvan ”dialogi-klinikan” kautta. Dialogi-klinikalle kuka tahansa kunnan työntekijä voi tulla pohtimaan dialogin käyttämiseen liittyviä kysymyksiä.

Dialogisuuden tai Erätauon vieminen organisaatioon ja organisaation sitouttaminen on pitkäkestoinen, suunnitelmallinen prosessi pikemminkin kuin yksittäisiä pistemäisiä tekoja.

Vaikka dialogia voi oppia kollegoilta käytännössä, niin monet osallistujista korostivat koulutuksen merkitystä. Lisäksi oli huomattu, että dialogi-osaaminen voi huventua omasta organisaatiosta nopeastikin ihmisten vaihtuessa. Tästä syystä onkin olennaista, että dialogisuuteen tutustumisesta tehdään keskeinen osa uusien työntekijöiden perehdytystä. Tämän lisäksi on hyvä varata resursseja, erityisesti työaikaa, menetelmälliseen tukeen ja toiminnan koordinointiin. Oleellista näytti olevan, että dialogia sovitettiin organisaation jo olemassa oleviin prosesseihin. Näin dialogi saadaan osaksi organisaation toiminnan perusrakenteita: kokouksia, kehittämistä, perehdyttämistä ja ihmisten yhteensaattamista.

Osa keskustelijoista nosti esiin, että silloin kun dialogisia elementtejä alkaa tiedostetusti ja tiedostomattakin tulla osaksi eri henkilöiden työtä, ollaan jo aika pitkällä. Muutama dialogin kanssa alkutaipalella olevista keskustelijoista kertoi saavansa uskoa ja toivoa, kun kuulee muiden kertovan vaikkapa siitä, miten dialogia on viety organisaation strategiaan saakka.

Kipukohdat: johdon sitoutuminen ja dialogin tuottaman hyödyn perusteleminen

Johtamiseen liittyi myös osallistujien kuvaamat suurimmat kipukohdat. Nämä nostattivat paljon keskustelua. Jos johto tai esihenkilö ei ymmärrä dialogin merkitystä tai ei ole jostain muusta syystä siihen sitoutunut, niin dialogisuuden edistäminen on hidasta ja työlästä, ellei jopa mahdotonta.

Kyse on vain siitä miten määrittelemme ja sanoitamme hyödyn ja ratkaisun.

Dialogin hyödyllisyyttä joudutaan monessa organisaatiossa perustelemaan moneen eri suuntaan, johdon lisäksi omille kollegoille, yhteistyökumppaneille ja toisinaan myös kansalaisille.

Yhteistä dialogin kyseenalaistamiselle oli, ettei johto näe dialogin hyödyttävän mitään. ”Miksi käyttää aikaa vain keskustelemiseen ilman, että ratkaistaan mitään?”. Myös tottumattomuus tai pelko tasa-arvoiseen kohtaamiseen nousi esiin. Luopuminen asiantuntijaroolista ja -puheesta tuntuu olevan joillekin ammattilaisille vaikeaa.

Yhdessä pienryhmässä intouduttiin pohtimaan dialogissa saavutettavien hyötyjen ja sen myötä ”ratkaisukäsitteen” uudelleenmäärittelyä. Varsinkin viranomaistoiminnassa haetaan usein selkeitä tuloksia: tietoa ja päätöksiä. Näitäkin toki dialogien avulla saadaan. Mutta entä jos osa tulosta tai ratkaisua onkin se, että ihmiset kohtaavat toisiansa siten, että heidän ajattelussaan ja toiminnassaan tapahtuu muutos? Keskustelijat olivat vakuuttuneita siitä, että ihmisen käytöksen muutos on iso osa ratkaisua, ja se miten nykyään käsitämme ratkaisut, on liian rajoittunut.

Dialogissa otetaan enemmän kantaa, uskalletaan ottaa enemmän kantaa, eikä tarvitse olla kaikkien kanssa samaa mieltä.

Dialogeista tehtävät yhteenvedot nähtiin keskeisessä roolissa hyödyn näkyväksi tekemisessä. Olennaiseksi tulee kirjausten ja yhteenvetojen huolellinen työstäminen. Miten se runsas informaatio, jota dialogit tuottavat, saadaan sellaiseen muotoon, että dialogiakin ymmärtämätön pystyy sen hyödyllisyyden käsittämään?

Parhaaksi markkinoinniksi johdolle ja esihenkilöille keskustelijat nostivat omakohtaisen kokemuksen dialogista. Olisi hyvä, että tämän lisäksi sanoitettaisiin ennen keskustelua ja myös keskustelun jälkeen, mitä dialogi on ja mitä siinä juuri tapahtui. Näissä yhteyksissä voidaan tuoda esiin, mitä välitöntä ja välillistä hyötyä dialogi tarjoaa.

Dialogin syvätaso sisältää tunnekokemusta, hiljaisia signaaleja ja käyttäytymisen muutosta

Keskusteluissa pohdittiin myös dialogin ”syviä ulottuvuuksia”, joita on vaikea sanallistaa tarkasti ja jotka eivät heti sovi sen hyötyperusteluiksi. Monet keskustelijoista nostivat esiin dialogeihin sisältyvät tunnekokemukset. Varsinkin nyt korona-ajan etäyhteyksissä vuorovaikutuksessa on ollut vaikea päästä kokonaisvaltaisesti kohtaamaan toisia, ja tunteet ovat jääneet taustalle tai jopa kokonaan näkymättömiin. Samaan aikaan on tullut esiin, millainen merkitys tunteilla on siihen tapaan, jolla käsitämme ja käsittelemme asioita yksilöinä ja miten kykenemme toimimaan yhteisönä.

Moni osallistuja kertoi dialogien myös nostavan esiin hiljaisia signaaleja: pieniä nyansseja, joita kannattaa kirjata. Dialogi voi tarjota esimerkiksi jonkun asiakokonaisuuden valmistelijalle signaaleja keskusteluissa liikkuvien tunteiden muodossa tai joitain muita merkkejä, jotka eivät ilman dialogia nousisi pintaan. Juuri näillä signaaleilla voi olla keskeinen merkitys työstettävän kokonaisuuden onnistumisessa.

Keskusteluissa nostettiin esiin myös osallisuuden tunteen suuri merkitys. Kohtaamisten järjestäminen eri näkökulmista tulevien ihmisten kesken koettiin jo sellaisenaan arvokkaaksi. Osallisuuteen liittyen pohdittiin keskustelun järjestäjien vastuuta osallistujille. Mihin dialogissa syntynyttä ymmärrystä käytetään? Käytetäänkö sitä tarpeeksi? Osataanko kertoa osallistujille, miten sitä hyödynnetään? Muutama keskustelija nosti esiin, että tämänkin asian suhteen olisi tärkeää vapautua keskeneräisyyteen. Esimerkiksi dialogin ollessa osa jotain isompaa prosessia, prosessia ei aina tarvitse saattaa valmiiksi, ennen kuin siitä viestii dialogissa mukana olleille.

Keskustelua herätti myös se, kykenemmekö tunnistamaan, arvostamaan ja sanottamaan sitä, miten dialogi sitten voi muuttaa osallistujien käyttäytymistä. Miten saamme näkyviin eri osapuolten välille lisääntyneen luottamuksen ja millainen merkitys tällä seikalla on tulevan yhteistoiminnan kannalta?

Osalle dialogi on myös demokratia-aktivismia

Kaikissa keskusteluissa välähteli dialogin edistämisen laajempi yhteiskunnallinen merkitys. Monet osallistujat liittivät dialogin suoraan tietynlaiseen arvomaailmaan ja elämäntapaan. Avainsanoja olivat demokratiaan kytkeytyvät tasa-arvoisuus, osallisuus ja inhimillisyys.

Riippumatta siitä edistääkö dialogia ministeriön sisällä, kuntaorganisaation kehittämisessä vai yhdistyksen jäsenistön innostamisessa, niin aina ollaan myös muovaamassa suomalaista yhteiskuntaa. Jotkut keskustelijoista kertoivat, että juuri tämä puoli dialogityössä on heille kaikkein merkityksellisintä. Saa olla luomassa omien arvojen mukaista maailmaa.

Tässä dialogin suuressa yhteiskunnallisessa päämäärässä nähtiin myös eri toimijoita voimallisesti yhdistävä punainen lanka. Kun dialogia onnistutaan edistämään yhdessä paikassa, tulee sen ajamisesta muualla hitusen verran helpompaa.

Järjestöjen käyttöyhteyksiä ja aiheita

Järjestöissä dialogia ja dialogisia elementtejä on käytetty esimerkiksi toiminnan, strategian ja tapahtumien suunnittelussa, jäsentoiminnassa, hankkeissa, koulutuksissa, haastavien aiheiden käsittelyssä ja eri kohderyhmien kohtaamisessa. Poikkeusajan dialogien konsepti on onnistuneesti sovellettu uuteen yhteyteen ja dialogista on tullut myös muutaman järjestön vakiintunut, kaiken läpäisevä työskentelymuoto. Lue laajempi, organisaatiokohtainen listaus tästä.

Kuntien käyttöyhteyksiä ja aiheita

Kunnissa dialogia ja dialogisia elementtejä on käytetty esimerkiksi kunnan strategian muodostamiseen, johtamiseen, henkilöstön kehittämiseen, osallisuuden vahvistamiseen organisaatiossa ja asiakastyössä, kunnan hallituksessa, valtuustossa, seminaareissa, asukastilaisuuksissa, kouluissa, nuorisotoiminnassa, vanhempainilloissa, lastensuojelussa ja toimintakulttuurin muutosprosesseissa. Lue laajempi, organisaatiokohtainen listaus tästä.

Ministeriöiden ja valtion virastojen  käyttöyhteyksiä ja aiheita

Ministeriöissä ja valtion virastoissa dialogia ja dialogisia elementtejä on käytetty esimerkiksi asetusten, ohjelmien, hankkeiden ja selontekojen valmistelussa ja toimeenpanossa, ennakoinnissa, kansalaiskeskusteluissa, henkilöstön kehittämisessä ja tilannearvioissa, organisaation sisäisessä strategiatyöskentelyssä ja arjessa. Lue laajempi, organisaatiokohtainen listaus tästä.

Millaisia vertaisdialogit olivat ja mitäs sitten?

Vertaisdialogien käymisen merkitys nousi esiin kaikista ryhmistä. Erityisen iloisia oltiin siitä, että keskustelut tarjosivat mahdollisuuden kuulla siitä, miten eri organisaatioissa dialogia on käytetty.

Jäi vellova hämäryys. Jotain tapahtui mutten ihan tiedä mitä. Mikä on kyllä hyvän dialogin merkki.

Vertaiskokemukset herättivät oivalluksia uusista tavoista toimia ja ne innostivat uusiin dialogisiin kokeiluihin ja jopa ”holtittomaan” toimintatapojen muunteluun. Samoin kiiteltiin sitä, että pystyttiin tuomaan haasteita esiin ja sitä, ettei tarvinnut perustella toisille osallistujille dialogin merkittävyyttä.

Päällimmäiseksi fiilikseksi jäi, että vertaisdialogit ovat alku jonkin merkittävän käynnistymiselle.

Vertaisdialogit jatkuvatkin syyskaudella. Viestimme niiden päivämääristä elokuussa. Mikäli haluat suoraan kysyä lisää esiin nousseista aiheista, voit olla meihin yhteydessä tai suoraan ryhmäkohtaisista listauksista löytyviin organisaatioihin.

 

Sitaatit ovat poimintoja Vertaisdialogeista.

DialogiAkatemia on pitkään ollut rakentamassa yhteisöä dialogin kanssa toimivista henkilöistä ja organisaatioista. Olemme järjestäneet useamman vuoden Dialogi-iltoja ja viime vuonna Dialogin Talvipäivät. Ajatuksena on tuoda ihmisiä yhteen dialogin äärelle oppimaan toinen toisiltaan.

Kirjoittajasta

Kai Alhanen ja Janne Kareinen vetävät DialogiAkatemian toimintaa.

Pidättely on yksi dialogin hyveistä

Pidättelystä on pulaa. Sitä tarvitaan lisää niin lasten kasvatukseen, työyhteisöjen jännitteiden käsittelyyn, nettikeskusteluihin kuin poliittisten kiistojen ratkomiseen. Vähimmillään pidättely on sitä, että ei päästä suustaan ilmoille tai näppäimistöltään nettiin sitä aivan ensimmäistä reaktiota, minkä jonkun toisen ihmisen sanominen itsessä synnyttää. Parhaimmillaan se on oman kokemuksen jalostamista. Sen ytimessä on itsessä viriävien reaktioiden asettaminen oman tietoisen huomion kohteeksi, näiden reaktioiden tutkiminen eri kanteilta ja niiden vähittäinen työstäminen kulloisenkin tilanteen kannalta mahdollisimman mielekkääseen muotoon ja sisältöön. Dialoginen keskustelu on oiva mahdollisuus harjoitella tätä pidättelyn hyvettä.

Pidättelyn avulla voi jalostaa omia reaktioita

Ensimmäisiä asioita, joita korostetaan dialogissa, on toisten ihmisten kuunteleminen. Pelkistetyimmillään se tarkoittaa sitä, että emme puhu toistemme päälle. Yksikertainen ajatus, usein käytännössä yllättävän vaikea toteuttaa. Kovin usein tekisi mieli sanoa toisen puhuessa: ”Just niin!”, ”Emmä tota tarkoittanut.”, ”Mutta miten sitten…?”

Erityisesti fyysikko David Bohm ja hänen dialogikäsityksestään vaikutteita saaneet Peter Senge ja William Isaacs ovat korostaneet kuuntelun ohella pidättäytymistä välittömistä reaktioista ja päätelmistä. Bohmin käyttämä englanninkielinen sana ”suspend” käännetään suomenkielisissä teksteissä usein ”odottamiseksi”. Mielestämme tämä käännös ei kunnolla tavoita Bohmin ja muiden kirjoittajien kuvaamaa hyvin aktiivista mielentilaa. Puhukaamme siis ”pidättelystä”.

Omien välittömien reaktioiden pidättely voi tuntua välillä jopa väkinäiseltä ja täysin epäluontevalta tavalta keskustella yhdessä toisten kanssa. Dialogisessa keskustelussa omien reaktioiden pidättelyllä on kuitenkin monta olennaista tehtävää. Siten onkin tärkeää kuvata tarkemmin tätä psykofyysistä ponnistelua, jonka jokainen kykenee varmaan myös tunnistamaan lukuisista erilaista elämäntilanteista.

Vastavuoroiset suhteet syntyvät, kun annetaan toisten henkilöiden sanojen ja tekojen vaikuttaa itseen ja myös ilmaistaan tämä toisille.

Pidättely auttaa suhteiden vaalimisessa. Ihmisten suhteet toisiinsa tarvitsevat hienotunteisuutta ja liikkumatilaa kehittyäkseen vastavuoroisiksi eli toinen toisiaan rakentaviksi. Vastavuoroiset suhteet syntyvät, kun annetaan toisten henkilöiden sanojen ja tekojen vaikuttaa itseen ja myös ilmaistaan tämä toisille. On kuitenkin eri asia kertoa saman tien toisille, miten heidän puheensa kuuleminen vaikuttaa itseen, kuin ryöpsäyttää tuo vaikutus, kiihtymys, tunne tai mielipide reaktiivisesti suoraan ulos. Harkitsematon reaktiivisuus toisen ihmisen ilmaisemaan ajatukseen vie vastavuoroisten suhteiden muodostumiselta liikkumatilan. Seurauksena on usein silloin kiihtynyt kiistely, vaikeneminen tai kohtelias puheenaiheen vaihtaminen.

Pidättely auttaa myös pysymään asiassa. Dialogissa suhde yhdessä käsiteltävään asiaan on yhtä olennainen kuin keskustelijoiden suhteet toisiinsa. Eri yksilöiden erilaisten näkökulmien ja niihin liittyvien kokemusten avulla kehkeytetään vähitellen yhteistä kokonaiskuvaa, joka puolestaan nostaa esiin jokaisessa osallistujassa lisää kokemuksia. Dialogi koululuokan pelisäännöistä, työpaikan tulevaisuuden haasteista tai vaikkapa maailmanrauhasta rakentuu aina yksittäisten ihmisten erilaisten kokemusten muodostamasta palapelistä.

Dialogin syventyessä sekä yksilöiden kokemukset että yhdessä muodostettu kokonaiskuva rikastuvat. Erityisesti sellaisissa keskusteluaiheissa, joihin liittyy paljon voimakkaita tunteita, voi käydä niin, että keskustelijat alkavat kiinnittää enemmän huomiota omiin ja toistensa tunnereaktioihin kuin itse aiheeseen. Asia hämärtyy, hahmottumassa ollut kokonaiskuva pirstoutuu, oleellisen taju katoaa.

Omien reaktioiden työstäminen mahdollisimman rakentavaan sisältöön ja muotoon ei tarkoita samanmielisyyttä tai yhdenmukaisuutta toisten kanssa.

Pidättelyn mahdollistama rakentavuus on sitä, että pohdin (reflektoin) omaa kokemustani ja annan sen kehkeytyä. Tutkin, mihin asioihin itse asiassa reagoin ja miksi. Mitä reaktioni kertovat minusta, suhteestani käsiteltävään asiaan ja toisiin ihmisiin? Kysyn itseltäni: ”Miksi hermostun, kun työtoverini ottaa jälleen puheeksi työpaikan arvot? Mikä arvopuheessa ärsyttää? Miksi reagoin tähän erityisesti silloin, kun Liisa puhuu asiasta?”

Vasta tällaisen pohdinnan ohjaamana valikoin sen, mitä, miten ja milloin ilmaisen omasta kokemuksestani. Pyrin rakentamaan puheellani keskinäisen ymmärryksen lisääntymistä dialogissa. Silloin saatan sanoa vaikkapa näin: ”Huomaan, että turhaudun puheeseen arvoista, jos se ei johda mihinkään konkreettiseen muutokseen työssämme. Toivoisinkin, että voisimme puhua näistä asioista hyvin käytännönläheisesti.” Joskus rakentavuutta on, että jätän jotain sanomatta. Kenties silloin en sano työtoverilleni: ”Sinä puhut oikeudenmukaisuudesta, mutta minua et kyllä ole kohdellut reilusti.”

Kehittyminen pidättelyssä on yksilöllistä

Pidättelyn haasteet ovat meillä itse kullakin erilaisia. Yhden tarvitsee erityisesti pidättää kiihtymistään, toisen omaa oikeassa olemisen tarvettaan, kolmannen tietämisensä todistamista, neljännen pelkoaan jäädä vaille huomioita ja niin edelleen. Pyrkimystä pidättäytyä suoraviivaisista tulkinnoista ja nopeista johtopäätöksistä tarvitaan jokaiselta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita passiiviseksi heittäytymistä.

Itse asiassa pidättely on hyvin aktiivinen tila, jossa ihminen odottaa tietoisesti uusien asioiden syntymistä – niin omassa mielessään kuin yhteisessä keskustelussa.

Pidättelyssä kehittyminen edellyttää, että oppii tunnistamaan omia reaktiotaipumuksiaan ja erityisesti niitä reaktioita, joiden pidättely on tarpeen. Mikä juuri minua yleensä ärsyttää? Mistä innostun välillä liikaa? Minkä asioiden kohdalla huomioni helposti herpaantuu?

Pidättely kehittää itsesäätelytaitoja, kykyä kannatella ja työstää omia mielensä sisältöjä ja kehonsa toimintayllykkeitä. Tällainen itsesäätely voi olla esimerkiksi seuraavanlaista. Havaitsen dialogin aikana, että toisen keskustelijan puheenvuoro herättää minussa ärtymystä, joka synnyttää nopeasti tulkinnan hänen ylimielisyydestään, josta puolestaan seuraa välittömästi monenlaisia ajatuksia tuollaisen ylimielisyyden haitallisuudesta dialogin onnistumiselle. Tunnen sykkeeni nousevan ja selkäni irtoavan hieman tuolin selkänojasta.

Miten pidätellä ja säädellä tätä omaa kiihtynyttä mielentilaani? Hengitän rauhallisesti ulos, lasken selkäni takaisin tuolin nojaa vasten, yritän tunnistaa mitä kehossani ja mielessäni tapahtuu ja päätän kuunnella tarkemmin yhtä aikaa itseäni ja keskustelun eri osapuolia. Tällä tavoin kyky sietää omia epämukaviakin reaktioita voi lisääntyä. On tärkeää muistaa, että me voimme lähestulkoon aina valita, miten toimimme omien tunteidemme, ajatustemme ja niistä syntyvien yllykkeiden kanssa. Utelias asenne omia reaktioita kohtaan auttaa. Usein on hyvin tyydyttävää huomata, miten oma kokemus rikastuu pidättelyn seurauksena. Olisiko sittenkin niin, että hänen ylimielisyytensä takana piilee epävarmuus ja kömpelö yritys hakea hyväksyntää?

Pidättelyn palkintona on yhteinen luovuus

Välitön reaktiivisuus toistaa aina jotain aiemmin omaksuttua suhtautumistapaa ja siihen liittyviä ajatuksia, tunteita ja mielikuvia. Niinpä sellainen yhteisö, jossa ei vaalita pidättelyn hyvettä, ei saa käyttöönsä yhteisön kaikkien jäsenten koko luovuutta. Ilman pidättelyä olemme, niin yksilöinä kuin yhteisöinä, tuomittuja toistamaan mennyttä ja kyvyttömiä uudistumaan yhdessä.

Dialogilla tavoitellaan aina syvempää ymmärrystä siitä, millaisiksi ihmisiksi ja millaiseksi yhteisöksi haluamme tulla, vaikka näistä aiheista ei suoraan keskustelussa puhuttaisikaan. Totunnaiset reaktiot, nopeat johtopäätökset ja jo ajateltujen ajatusten toistaminen estävät tällaisen ymmärryksen muodostumista.

Todellinen kasvu yksilöiden ja yhteisöjen kypsyydessä seuraa siitä, että reaktiivinen asennoitumisemme käsiteltäviin asioihin ja toisiin ihmisiin muuttuu pohtivaksi ja rakentavalla tavalla kriittiseksi.

Luovuus on kykyä katsoa asioita uudella tavalla. Elämä, maailma ja me muutumme jatkuvasti. On tutkailtava rinnakkain tämänhetkisestä todellisuudesta syntyviä kokemuksia ja aiemmin muodostettuja näkemyksiä. Dialogissa tällaisen yhteisen pohtimisen seurauksena alkaa parhaimmillaan kehkeytyä aivan uusia näkökulmia, tuoreita ajatusaihioita, ennakoimattomia toiminnan suuntia. Tällä tavoin kunkin yksilön urautuneiden reagointitapojen taakka voi vähitellen jalostua luovuuden mahdollisuudeksi ja yhdessä toimimisen lähtökohdaksi. Pidättely on viime kädessä ihmiskokemukseen – omaan ja toisten – sisältyvän ehtymättömän luovuuden vaalimista.

Fasilitaattorin ohjeet

  • Kasvata itsetuntemustasi reaktioiden pidättelyssä. Millaisia reaktioita sinun on vaikea pidätellä? Mitkä aiheet johtavat sinut reagoimaan herkästi?
  • Ennakoi ennen dialogin alkamista sitä, millaisia reaktioita aihe ja osallistujat saattavat nostaa pintaan. Millaisia voimakkaita tunteita dialogin aihe voi herättää? Millä tavoin osallistujat saattavat provosoida toisiaan?
  • Tarvittaessa kehota osallistujia tietoisesti ponnistelemaan pidättelyn kanssa. ”Uskon että tästä aiheesta keskusteleminen voi herättää aika voimallisiakin reaktioita meissä. Pyritään kuitenkin pidättelemään suoraa reagointia ja pohditaan hetki ennen kuin tuodaan omat reaktiot esiin.”
  • Jos huomaat omien reaktioittesi voimistuvan, ponnistele tietoisesti pidättelyn kanssa. Rentouta tietoisesti kehoasi. Kierrätä katsettasi koko ryhmässä ja kiinnitä huomiota osallistujien erilaisiin ilmeisiin. Päätä kuunnella keskustelua pidemmälle ennen kuin itse sanot jotakin. Pohdi samalla mielessäsi, minkälaisiin asioihin omat reaktiosi liittyvät.
  • Jos huomaat osallistujien reaktioiden nopeutuvan ja voimistuvan, hidasta keskustelun rytmiä. ”Ehdotan, että hidastetaan hieman keskustelun tahtia, jotta jokaiselle jää riittävästi aikaa pohtia asioita. Pidetään lyhyt paussi jokaisen puheen vuoron välissä.”
  • Tarvittaessa, ota aikalisä. ”Keskustelu käy nyt hyvin kiivaana. Sen vuoksi ehdotan, että pidetään pieni hengähdystauko ja jatketaan dialogia sen jälkeen.”

Suomalainen dialogi leviää maailmalla

Ensi kuulemalta voi olla yllättävää, että Suomesta leviää maailmalle dialogisia käytäntöjä. Suomalaiset kun eivät yleensä pidä itseään kovinkaan keskustelutaitoisena kansana. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään keksitty mainoskikka eikä myöskään aivan viime vuosiin rajoittuva ilmiö. Suomessa kehitettyjä dialogisia käytäntöjä ja osaamista dialogisuudessa on arvostettu jo pidemmän aikaa. Viime vuosina kiinnostus on kasvanut merkittäviin mittasuhteisiin.

Lue koko artikkeli Erätauko-säätiön sivuilta.

Kirjoittajasta

Kai Alhanen ja Janne Kareinen toimivat DialogiAkatemian johtajina ja kouluttajina.

Merkitykselliset kehot

Kaikki kokemuksemme ovat kehollisia. Kokemus ei ole hetkellinen ulkoinen tapahtuma, vaan jatkuvaa elossa olon muuttuvaa moniulotteisuutta. Ihmisnisäkkään kokemus sisältää kaikki inhimillisen kokemisen osa-alueet, ajatukset, tunteet, mielikuvat, uskomukset, muistot, fantasiat, aistihavainnot, kehotuntemukset. Ajallisesti se yltää menneestä tulevaan. Olemme myös kokonaisuuksia, kehoa ja mieltä ei voi erottaa toisistaan, vaikka kulttuurissamme ja siksi myös puheessamme kahtiajaolla onkin pitkät juuret. Kaikki minussa ja minulle tapahtuva on kehomielikokonaisuudessa tapahtuvaa. Väsyneenä, stressaantuneena tai huikean taide-elämyksen äärellä kokemassa on kehomieleni, ei vain jompikumpi.

Aistielimet havainnoivat ärsykkeitä kehon ulkopuolelta ja sisäpuolelta. Kehon tuntemukset tuottavat ajatuksia, tunteita, mielikuvia, uskomuksia, muistoja ja fantasioita, ja päinvastoin. Herään iltayöstä, eikä teini-ikäinen lapseni ole tullut vielä kotiin, vaikka kotiintuloaika on jo ohitettu. Huolestun, sydämeni alkaa takoa ja vatsassa kiertää. Kylmä hiki nousee pintaan. Ajatukseni ryntäilevät kaikkeen, mitä on saattanut sattua. Kun avain rapisee ovessa ja hiljaiset askelet kuuluvat eteisessä, kehooni tulvahtaa lämpö ja helpotus – ehkä myös vähän kiukku. Tai kun tunnen olkapäässäni pistävän kivun jo kolmatta päivää, jostakin muistiverkoistani kaivautuu muisto luusyöpään kuolleesta sukulaisesta.

Oman kehomme toiminnan avulla tunnistamme muiden tässä ja nyt tapahtuvaa kokemusta, kykenemme tavoittamaan toisten tunteita ja tarkoitusperiä.

Dialogissa kaikkien kehomielet reagoivat sekä fyysiseen ympäristöön että toisten kehomieliin, kun he puhuvat teemasta, liittyvät toisiinsa, kertovat omia näkemyksiään ja niiden pohjana olevia kokemuksiaan. Ulkoisesti meistä ovat aistittavissa muun muassa ilmeet, eleet, liikahtelut tuolissa, asentojen vaihtelut, punastuminen ja käsillä puhuminen. Enemmän näkymättömissä ovat sydämen sykkeen vaihtelut, hengityksen tiheys tai syvyys, suun kuivuus, lihasjännitys, oman painon tunne, vatsan vääntö, lämpötilan vaihtelut. Me aistimme näitä tapahtumia jatkuvasti toisistamme, olimme siitä tietoisia tai emme. Oman kehomme toiminnan avulla tunnistamme muiden tässä ja nyt tapahtuvaa kokemusta, kykenemme tavoittamaan toisten tunteita ja tarkoitusperiä. Dialogi ei ole aineettomien ajatusten tai näkemysten vaihtoa, se on hyvinkin ”lihallista”.

Nisäkäshermostot dialogissa

Meillä on nisäkkään hermostojärjestelmä omine ominaispiirteineen. Eräs sellainen on aivojen neuroseptio-toiminto, joka tarkkailee jatkuvasti kokemusta ympäristön turvallisuudesta tai mahdollisesta uhasta. Toimintamme muuttuu sen mukaan, tuntuuko ympäristö riittävän turvalliselta vai aktivoiko autonominen hermosto puolustusjärjestelmän tilanteesta selviytymiseksi. Uhkaavaksi koetussa tilanteessa ensimmäinen nisäkkäiden puolustusjärjestelmän keino on pyrkiä saamaan yhteys toiseen ihmiseen. Jos se ei tunnu onnistuvan, seuraavina keinoina ovat hyökkääminen, vetäytyminen tai jähmettyminen. Dialogissa jännitteisessä tilanteessa saatetaan etsiä toisten katseita, varmistaa, että tulee nähdyksi, on olemassa toisille edelleen. Ymmärtävä nyökkäys joltakulta helpottaa ja rauhoittaa. Hyökkääminen puolestaan saattaa näkyä joskus pyrkimyksenä vakuuttaa toisia paljolla puheella tai ilmaisun intensiivisyydellä. Joskus myös vihaisuutena. Vetäytyminen on piiloutumispyrkimys. Halu olla näkymättömissä, mikä ilmenee usein hiljaisuutena tai katseen siirtymisenä enemmän lattiaa päin, pois toisista. Jähmettyminen tapahtuu, kun tilanne koetaan jo pelottavana. Silloin voi olla vaikea ajatella selkeästi tai ilmaista itseään, keho on jännittynyt kauttaaltaan.

Läpi dialogin, kuohuvissakin kohdissa, pyritään kannattelemaan ja tutkimaan erilaisia tuntemuksia ja oloja, koska ymmärryksen lisääntyminen on sekä yksittäiselle osallistujalle että yhteisesti hyvin merkityksellinen kokemus.

Dialogissa tarvitaan yhtäältä riittävää itsesäätelyä. Dialogissa ei voi esimerkiksi alkaa riehua tai purkaa ahdistustaan muihin. Toisaalta yksi dialogin keskeinen periaate on vapaus ilmaista omaa kokemusta. Jotta nämä molemmat onnistuvat, dialogissa tehdään tietoista yhdessä säätelemistä. Läpi dialogin, kuohuvissakin kohdissa, pyritään kannattelemaan ja tutkimaan erilaisia tuntemuksia ja oloja, koska ymmärryksen lisääntyminen on sekä yksittäiselle osallistujalle että yhteisesti hyvin merkityksellinen kokemus. Turhautumisen aiheuttama kireys äänessä tai hämmennyksen tuottama sekavahko itsen ilmaiseminen voivatkin olla merkittäviä kohtia. Tunteet värittävät osallistumista, mikä mahdollistaa myös dialogin syvenemisen. Parhaimmillaan dialogin ilmapiiri on keskittynyt ja hyvällä tavalla jännittävä, mutta samalla riittävän turvallinen. Yhdessä ajattelemalla luominen on virkeä tila.

Laumarauha perustuu keskinäis-ymmärrykselle

Dialogin yksi toimintatavoista on omasta kokemuksesta suoraan puhuminen ja siten toisten kokemusten suora puhutteleminen. Suoran puheen haastavuus ja hienous on, että on uskallettava antaa tuntua. Kun kerron työtilanteesta, joka herätti minussa ammatillisen onnistumisen tunteen, kehossani herää muistamisen ja kertomisen virittämänä samoja tuntemuksia, jotka tapahtuivat myös itse tilanteessa. Jotakin menneestä kokemuksestani, mutta myös omasta suhteestani siihen, tulee eläväksi tässä-ja-nyt-hetkessä. Tämä tapahtuma tekee mahdolliseksi toisten ja omien kokemusten merkitysten tavoittamisen ja tutkimisen.

Suoran puheen haastavuus ja hienous on, että on uskallettava antaa tuntua.

Dialogin tarkoitus on lisätä ymmärrystä itsestä, toisista ja käsiteltävästä aiheesta merkityksiä tutkivan kokemuspuheen avulla. Minä, muut ja asiat tulevat silloin näkyviin meille kaikille kokonaisempina, monipuolisempina. Kokonaisuuden riittävä ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta osaamme suunnistaa monimutkaisessa maailmassa, muovata toimintaamme ja tekojamme sekä tavoitella omaa, toisten ja muun luonnon hyvää yhtä aikaa. Ymmärrys ei ole dataa. Se on kokemuksellista ja siten kehollista.

On huimaa, että dialogin jälkeen, kun muut ovat puhuneet suoraan omasta kokemuksestaan, minä tiedän ja kannan kehossani muiden kokemuksia ja niiden merkityksiä. Vaikka en olisikaan samaa mieltä kaikkien kanssa, tiedän, mitä näkemyksiä muilla on, mihin kokemuksiin ne perustuvat ja mitä merkityksiä ne sisältävät. Ne jäävät myös kehomuistiini, josta voin ne palauttaa tai ne vain nousevat mieleen joissakin tilanteissa. Juuri siksi dialogi voi auttaa ainakin jonkin verran sekä yksilöitä että yhteisöjä kannattelemaan jännitteitä, joita ihmislaumoissa syntyy. Keskinäisymmärrys elää myös kehoissa. Sitä synnytetään ja eletään kehollisessa vuorovaikutuksessa.

Vinkkejä fasilitoijalle

  • Huomioi omassa kehossasi tapahtuvia tuntemuksia.
  • Kiinnitä huomiota osallistujien kehollisiin ilmaisuihin ja sano huomioitasi ääneen tai kysy niiden merkitystä.
  • Voit sanoittaa omia tuntemuksiasi ryhmälle ja samalla mallintaa, että omaa oloa voi rauhassa tutkia, eikä tarvitse heti tietää mistä se kertoo.
  • Tutki turvallisuuden astetta osallistujien kehoilmaisun pohjalta. Jos huomaat, että jotkut vaikuttavat jännittyneiltä, tee ohjaustekoja, jotka lisäävät turvallisuutta ja yhteyttä, esimerkiksi parikeskustelu.
  • Käytä liikkumista rentouttavana tai elävöittävänä esimerkiksi parikeskustelu seisten tai tilassa kävellen.
  • Tue, johda ja tarvittaessa opeta yhdessä säätelemistä.

Lisävinkkejä fasilitoijalle etäyhteyksissä

  • Säätele itsesi ja kameran välistä välimatkaa ja kehota muitakin siihen.
  • Näytä tarvittaessa kamerassa muille enemmän kuin vain pääsi. Jos mahdollista asetu niin, että myös vartalosi alaosasta näkyy ainakin hieman.
  • Pysy samalla tavoin elävänä kuin olet kasvokkaisissakin tapaamisissa, liikahtele niin kuin liikahtelisit niissäkin, ja kehota muita samaan.
  • Puhu käsillä, jos puhut käsilläsi muutenkin.
  • Pyydä osallistujia kiinnittämään huomiota omiin eleisiinsä ja sanoittamaan niitä muille, jos ne eivät näy ruudussa. Sanoittaminen tekee myös tekijän itsensä tietoisemmaksi kehossaan tapahtuvasta. Ruutu sieppaa helposti huomion jähmettyneemmäksi.

 

Kirjoittajasta

Anne Kansanaho on työnohjaaja sekä dialogisen yhteistoiminnan ja johtamisen kouluttaja ja kehittäjä.

Katriina Lehti (KM, TO, PDO) työskentelee työnohjaajana ja kouluttajana Aretai Oy:ssä. Suuri osa hänen työnohjattavistaan on kasvatuksen ja opetuksen sekä sosiaalityön ammattilaisia. Lehti on erityisen kiinnostunut lasten ja nuorten kehityksen tukemiseen sekä työyhteisöjen vuorovaikutukseen liittyvistä kysymyksistä. Hän kouluttaa myös dialogisuuden teoriaa ja menetelmiä.