Tässä ja nyt kokemukset dialogissa

Dialogin ydintä on tutkia osallistujien aiheeseen liittyviä aiempia kokemuksia: ajatuksia, tunteita, havaintoja, muistoja ja mielikuvia. Aivan yhtä tärkeää on tarttua siihen, mitä osallistujissa herää juuri sillä hetkellä, kun dialogia käydään.

Puhe tässä ja nyt viriävistä kokemuksista vie usein dialogia yllättäviinkin suuntiin.

Käydessäni kerran työnohjausryhmäni kanssa dialogia kiusaamisilmiöstä, heräsi eräällä ryhmäläisellä muisto omasta kipeästä lapsuudenkokemuksesta. Kiusatuksi tulemisen vielä vuosikymmenienkin jälkeen herättämien tuntemusten jakaminen toi dialogiimme merkityksellisyyttä. Ammatillinen pohtiminen syveni saman tien. Kiusaamisen pitkäkestoiset jäljet tulivat näkyviksi. Oli myös helpompi lähestyä kysymystä siitä, mitä ryhmäläisten ammattiroolissaan tulisi tehdä ja mitä kiusattu lapsi heiltä voi tarvita.

Reaktiot toisten osallistujien puheeseen osoittavat, miten eri tavalla koemme asiat sekä millaisia merkityksiä ja tunnelatauksia niihin liittyy. Näiden ääneen sanominen lisää dialogin jännittävyyttä. Toisen sanoma kepeä lausahdus voi kyseenalaistaa toisen osallistujan syvästi arvostaman asian. Kun tämän jännitteen sanoittaa ääneen, lisää se ymmärrystä erilaisten elämänkokemusten myötä syntyneistä näkökulmista.

Minulla on monia kokemuksia dialogiin osallistumisesta sekä tuttujen että vieraiden ihmisten kanssa. Joskus dialogin alkaessa minulla on mielessäni paljon aiheeseen liittyviä omia ajatuksia, uskomuksia ja niiden taustalla vaikuttavia kokemuksia. Toisinaan mieleni on dialogiin alkaessa tyhjempi ja nautin rauhassa muiden osallistujien näkökulmien kuuntelusta. Dialogin edetessä voivat viritä omat kokemukset, joiden en aluksi ajatellutkaan liittyvän asiaan.

Dialogin edetessä huomaan usein saavani muiden puheista aivan uusia näkökulmia. Jotkut niistä kutkuttavat ja tuntuvat tuovan jotain kiinnostavaa. Toiset tarttuvat kiinni hämmentävinä tai ovat ristiriidassa omien arvojeni tai perususkomusteni kanssa. Tietyt näkökulmat jopa ärsyttävät. Yhtä kaikki ymmärrän, että teemaamme voi hahmottaa ja kokea hyvin monenlaisilla tavoilla. Joissakin tilanteissa käy niin, että toisen osallistujan puhe herättää minussa yllättävän vahvan reaktion.

Näitä dialogin aikana syntyviä kokemuksia ei olekaan aina helppo sanoa ääneen.

Puheena oleva aihe, siihen liittyvät muistot tai ajatukset voivat myös nostattaa minussa yllättäen vahvojakin tunteita. Saatan liikuttua asiaan liittyvästä merkityksellisyyden tunnusta. Suuttumuksen aalto puolestaan kertoo tämän olevan minulle asia, jonka puolesta haluan taistella. Toisinaan taas huomaan häpeäväni omia puutteellisia tietojani aiheesta. Tunteiden ääneen sanominen tekee minut hauraaksi muun joukon edessä, eikä ole itsestään selvää, että haluan tulla tunteeni kanssa näkyväksi. Mietin myös, aiheutanko muille epämukavuutta ilmaistessani tunteitani.

Joskus koen jääväni keskustelussa liian ulkopuoliseksi. Silloin minussa nostaa päätään ajatus, ettei muita varmaan edes kiinnosta minun kokemukseni. Yhteyteni dialogiin saattaa katketa. Välillä on taas tilanteita, joissa tuntuu hyvältä ja antoisalta seurata käytyä dialogia vähän etäämmältä. On oma valintani, mitä näistä dialogin aikana syntyneistä kokemuksista jaan muille. Jos päätän jakaa näitä ajatuksiani, niiden saaman vastaanoton kautta voin ymmärtää jotain uutta itsestäni. Tällaisten kokemusten jakaminen saattaa olla myös muille merkittävää.

Toimiessani dialogin ohjaajana pyrin kertomaan omia dialogin aikana syntyneitä kokemuksiani. Kyselen niitä myös osallistujilta. Dialogin aikana syntyvän kokemisen jakaminen rikastaa vuorovaikutusta. Kaikkien mukana olijoiden ja myös ohjaajankin tunteet ja epäröinti tai hämmennys kertovat merkittäviä asioita syntyneestä tässä ja nyt- hetkestä. Ohjaajana minun kannattaa sanoittaa, mitä havainnoin ryhmässä tapahtuvan ja kysyä mitä osallistujat havainnoistani ajattelevat.

Dialogi eroaa monesta muusta keskustelumuodosta juuri tässä suhteessa. Väittelyssä, neuvottelussa tai pinnallisessa keskustelussa harvoin jaetaan näitä asioita. Dialogissa tässä ja nyt syntyvien kokemusten sanoittaminen on merkittävä osa uudenlaisen ihmisten välisen ymmärryksen syntymistä.

Miten auttaa ohjaajana tässä ja nyt kokemusten esiintuloa?

  • Rohkaise osallistujia puhumaan sellaisista ajatuksista ja havainnoista, jotka ovat syntyneet juuri tämän dialogin aikana.
  • Kohtaa dialogissa syntyvät tunteet. Osoita, että olet huomannut heränneen tunteen ja kerro, että se on usein merkki aiheen merkityksellisyydestä.
  • Auta tunteen kokijaa ja myös muita osallistujia pohtimaan rauhassa, mistä tunteet kertovat.
  • Mikäli joku osallistuja reagoi vahvasti toisen keskustelijan ajatuksiin tai tapaan puhua, sanoita se, että huomaat aiheen tuottavan jännitteitä. Rohkaise puhumaan omista kokemuksista kaikessa rauhassa.
  • Huomioi osallistujat, jotka ovat olleet pitkään hiljaa ja kysy heiltä mitä he ajattelevat. On heidän omalla vastuullaan päättää, sanovatko jotain vai eivät.
  • Kerro, mitä omassa sisäisessä dialogissasi tapahtuu.

Kirjoittajasta

Katriina Lehti (KM, TO, PDO) työskentelee työnohjaajana ja kouluttajana Aretai Oy:ssä. Suuri osa hänen työnohjattavistaan on kasvatuksen ja opetuksen sekä sosiaalityön ammattilaisia. Lehti on erityisen kiinnostunut lasten ja nuorten kehityksen tukemiseen sekä työyhteisöjen vuorovaikutukseen liittyvistä kysymyksistä. Hän kouluttaa myös dialogisuuden teoriaa ja menetelmiä.

Kelaa sitä.

Tai lue vaikka lisää ajatuksia dialogista.