Hyvien päätösten aikaansaaminen on viheliäisen vaikeaa. Vaikeudet lisääntyvät, kun ongelmat ovat monimutkaisia ja ihmisten näkökannat kaukana toisistaan. Työttömyys, ilmastonmuutos, maahanmuutto, terveyspalvelut, koulutus – aikamme suuria yhteiskunnallisia haasteita, joihin liittyy paljon erimielisyyksiä. Monien kansalaisten mielestä näissä asioissa on tehty huonoja päätöksiä, jos ylipäätään on jotain onnistuttu edes päättämään. Myös päätöksenteon tavat koetaan usein sekaviksi, hämäräperäisiksi ja epäoikeudenmukaisiksi. Tällainen asetelma nakertaa demokraattisen päätöksenteon uskottavuutta kansalaisten ajatuksissa. Samalla kasvaa houkutus turvautua epädemokraattisiin ratkaisukeinoihin.

Mikä avuksi? Miten parantaa demokraattista päätöksentekoa pirullisten ongelmien aikakaudella? Hyviä päätöksiä saadaan aikaan, kun ihmiset pystyvät luovalla tavalla yhdistämään tietonsa ja taitonsa monimutkaisten ongelmien ratkomiseksi. Aivan yhtä tärkeää on ymmärtää, miten päätökset vaikuttavat eri ihmisryhmien elämään nyt ja pidemmällä aikavälillä.

On myös huolehdittava siitä, että päätöksenteon toteutustavat vaikuttavat kansalaisista luotettavilta. Näihin kaikkiin seikkoihin (luovaan yhteistoimintaan, päätösten vaikutusten käsittämiseen ja kansalaisten luottamuksen turvaamiseen) tarvitaan taitavasti toteutettua dialogia.

Ymmärrä jotta tulisit ymmärretyksi

Ytimekkäästi sanottuna dialogin voi määritellä keskusteluksi, joka tähtää ihmisten ymmärryksen lisäämiseen. Kyseessä ei siis ole väittely, neuvottelu eikä konsensuksen hakeminen. Näitäkin toki tarvitaan demokratiassa, mutta dialogissa on kyse muusta. Siinä pyritään lisäämään ymmärrystä useasta seikasta: käsiteltävästä asiasta, toisista ihmisistä ja omasta itsestä.

Yhteiskuntamme monimutkaisten asioiden – kuten rakenteelliseen työttömyyden, energiaratkaisujen tai terveyspalveluiden järjestämisen – ymmärtämiseen vaaditaan erilaisten näkökulmien yhdistämistä. Tarvitaan paikkoja, joissa päättäjät, viranomaiset, asiantuntijat ja tavalliset kansalaiset voivat kohdata toisensa ja tutkia ilmiöiden syitä ja seurauksia. Tarvitaan aikaa, jotta keskustelut voivat aidosti syventyä ja synnyttää uusia luovia ideoita. Tarvitaan taitoja viedä dialogia eteenpäin silloinkin, kun ymmärrys ajautuu umpikujaan ja jännitteet muuttuvat tukaliksi. Ilman oikeanlaisia paikkoja, riittävää aikaa ja tarvittavia taitoja dialogeista tulee pahimmillaan näytösluonteista nukketeatteria. Jos haluamme kunnollista dialogia, meidän on suhtauduttava vakavasti näihin reunaehtoihin.

”Hyvien päätösten aikaansaaminen edellyttää myös, että ymmärrämme kunnolla toisia ihmisryhmiä ja yksilöitä, etenkin niitä ihmisiä, joiden elämänpiiri eroaa omastamme.”

Hyvien päätösten aikaansaaminen edellyttää myös, että ymmärrämme kunnolla toisia ihmisryhmiä ja yksilöitä, etenkin niitä ihmisiä, joiden elämänpiiri eroaa omastamme. Ihmisten kokemuksiin maailmasta vaikuttavat monet eri seikat, kuten etninen tausta, sukupuoli, uskonto, ammatti, yhteiskuntaluokka ja varallisuuden määrä. Toisten ihmisten kokemusmaailmoihin ei ole oikotietä. Dialogin avulla voimme kuitenkin alkaa käsittää, mikä on eri ihmisille tavoiteltavaa ja arvokasta, mutta myös, mikä on heidän kannaltaan uhkaavaa ja haitallista.

Dialogiset keskustelut voivat myös lisätä ihmisten ymmärrystä omasta itsestään. Olemme usein epätietoisia monista omista tarpeistamme, uskomuksistamme, mielikuvistamme ja päätelmistämme. Tulemme tietoisemmiksi näistä seikoista, kun voimme rauhassa kuunnella, miten toiset ihmiset kokevat maailman. Juuri toisten erilaiset tavat hahmottaa maailmaa auttavat meidät näkemään selvemmin itsemme. Tämä ei tapahdu itsestään, vaan meidän on antauduttava dialogiin koko persoonallamme riippumatta siitä, missä roolissa (päättäjänä, viranomaisena, asiantuntijana, tavallisena kansalaisena) keskusteluun osallistumme. Parhaimmillaan dialogi johtaa kaikkien siihen osallistuvien ihmisten yhteiseen oppimiseen. Silloin ainekset hyvien ja luovien päätösten aikaansaamiseksi alkavat olla kasassa.

Dialogi tukee päätöksentekoa – jos ne pidetään erillään!

Dialogin ja päätöksenteon suhteeseen liittyy paradoksilta vaikuttava periaate: jotta dialogi voisi toimia hyvin päätöksenteon tukena, ne on erotettava toisistaan selvästi. Päätöksenteko tuo aina mukanaan pyrkimyksiä vaikuttaa toisiin ja keskustelun lopputulokseen. Pahimmillaan tällaiset pyrkimykset tuhoavat ymmärrykseen tähtäävän dialogin.

Dialogiset keskustelut on siis syytä erottaa huolellisesti varsinaisista päätöksentekotilanteista. Näin dialogit säilyvät ymmärryksen syventämisen foorumeina, ja päätöksenteko pysyy selkeänä.

Voidaankin väittää, että dialogissa on kyse pitkäjännitteisestä tehokkuudesta. Kannattaa panostaa hyviä päätöksiä synnyttävän maaperän muovaamiseen. Se maksaa itsensä takaisin – monin tavoin, monin verroin.

Teksti on julkaistu alunperin Oikeusministeriön Suomi100-blogina.