Dialogin etäfasili­tointi  

Dialogi toteutuu yleensä parhaiten kasvokkain käytynä, mutta se onnistuu myös etäyhteyksien välityksellä. Monille keskustelijoille etäyhteyksien avulla toteutettu dialogi tuottaa jonkin verran haasteita ja tukaluutta, mutta se avaa myös uusia mahdollisuuksia. Kuvaammekin tässä kirjoituksessa sitä, mitä olemme tähän mennessä oppineet dialogin käymisestä etäyhteyksissä ja kerromme, mitä on syytä ottaa huomioon dialogia fasilitoidessa. Toivottavasti onnistumme rohkaisemaan sinua kokeilemaan ja opettelemaan dialogia myös etänä!

Etäyhteydet haastavat tarkkaavaisuuden ja muuttavat suhteita toisiin

Ihmisen kyky käsitellä informaatiota on rajallinen. Niinpä kaikkea vuorovaikutustamme ohjaa se, mihin tarkkaavaisuutemme kulloinkin kohdistuu. Tarkkaavaisuutemme ohjautumiseen vaikuttaa puolestaan se, mihin olemme aikaisemmin tottuneet. Kun asetumme tietokoneen tai älypuhelimen äärelle, niin kyseiseen laitteeseen liittyvät rutiinimme – kuten vaikkapa netin selaaminen, sosiaalisen median seuraaminen tai sähköpostin lukeminen – kaappaavat helposti huomiomme myös silloin, kun meidän olisi tarkoitus keskittyä etäyhteyksien päässä oleviin toisiin ihmisiin.

Laitteiden äärellä meillä on myös mahdollisuus tehdä monia muita asioita, samalla kun olemme vuorovaikutuksessa. Samoin ruudullemme tai muihin viestivälineisiin voi tulla ilmoituksia, jotka hajottavat tarkkaavaisuuttamme. Tällaiset tarkkaavaisuuden suunnan hetkelliset siirtymät vaikeuttavat keskittymistämme toisiin ja muodostuvat helposti esteeksi hyvään dialogiin pääsemiseksi.

Sosiaalisina eläiminä tarkkaavaisuutemme kohdistuu helposti fyysisesti lähellämme oleviin ihmisiin. Seuraamme tietoisesti ja tiedostamatta heidän reaktioitaan. Erityisesti muiden meihin kohdistama huomio – miten muut näkevät ja ymmärtävät meitä – on meille olennaisen tärkeää. Kun olemme fyysisesti samassa tilassa, saamme paljon informaatiota toinen toisistamme kehollisten viestien, ilmeiden ja eleiden, välityksellä. Tulemme myös luontevasti ”samaan tilaan” psyykkisesti, kun koemme samoja aistikokemuksia: huoneen lämpimän ilman, lattian viileyden, valon ikkunasta.

Sen sijaan silloin, kun olemme etäyhteydessä toisiimme, niin kukin meistä on omassa fyysisessä ympäristössään ja sen myötä voimallisemmin myös omassa psyykkisessä kuplassaan. Niinpä joudumme suunnistamaan sosiaalisessa maastossa osin silmät sidottuina. Toiset ihmiset eivät ole yhtä kokonaisvaltaisesti läsnä meille kuin fyysisessä kanssakäymisessä, emmekä saa heiltä kaikkea sitä palautetta, minkä fyysinen läheisyys mahdollistaa. Tästä syystä etänä toteutetussa dialogissa voi kestää pidemmän aikaan, ennen kuin löydämme luontevan ja turvallisen yhteyden toisiimme.

Etäyhteyksissä tapahtuvaa dialogia ohjaavan fasilitaattorin onkin syytä pitää mielessä edellä kuvatut seikat. Dialogin onnistumista edistää se, että fasilitaattori tunnistaa etäyhteyksien tuottamat haasteet ja auttaa keskustelun osallistujia toimimaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Tämä tarkoittaa ensisijassa sitä, että fasilitaattori auttaa osallistujia suuntaamaan tarkkaavaisuuttaan dialogin kannalta olennaisiin asioihin ja huolehtii turvallisten suhteiden muodostumisesta laitteiden tarjoamassa uudenlaisessa toimintaympäristössä.

Valmistele osallistujat käytettäviin välineisiin

Tekniset välineet aiheuttavat helposti monenlaista sähellystä. Niinpä jo keskustelun kutsussa on hyvä pyytää osallistujia tutustumaan ennakolta käytettävään alustaan ja kokeilemaan sen käyttöä. Keskustelun alussa on hyvä vielä kerrata keskustelussa käytettävät tekniset ominaisuudet. Samoin on hyvä ohjeistaa se, milloin pidetään kuvayhteydet auki ja milloin ne suljetaan. Kannattaa myös sopia, miten käytetään mahdollisesti tarjolla olevaa chat-toimintoa (esimerkiksi kommenttien ja omien ajatusten kirjoittamiseen ym.). Pyydä kaikkia osallistujia sulkemaan muut laitteet ja ohjelmistot ja keskittymään dialogin asiasisältöön ja toisiinsa. Nämä kaikki toimet auttavat osallistujia suuntaamaan tarkkaavaisuutensa dialogin kannalta olennaisiin asioihin ja vähentävät laitteiden käytöstä muutoin syntyvää huomion herpaantumista ja harhailua.

Selkeytä ohjaustekojasi

Etäyhteyksissä dialogia voi ohjata pääpiirteissään samoin kuin kasvokkain käydyissä keskusteluissa. Kannattaa kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota omien ohjaustekojen selkeyteen. Kertaa aluksi dialogin yleiset pääperiaatteet (esimerkiksi Erätauon pelisäännöt), keskustelun kesto ja tavoitteet. Tämän lisäksi sopikaa yhdessä keskustelun luottamuksellisuudesta. Kerro osallistujille, miten pyydetään puheenvuoroja ja mitä sanotaan oman puheenvuoron päätteeksi (”Loppu”, ”Olen puhunut”, ”Ugh” tai jotain muuta…) Myös puheen rajoittaminen saattaa olla etäyhteyksissä vaikeampaa, samoin kuin hiljaisten mukaan ottaminen. Fasilitaattorin onkin syytä sanoittaa dialogin alussa selkeästi, että tulee tarvittaessa rajoittamaan pitkiä kommentteja ja pitämään huolen siitä, että kullakin on mahdollisuus tasa-arvoiseen osallistumiseen.

Panosta suhteiden syntymiseen

Etäyhteys saattaa tuntua monesta osallistujasta vieraalta ja etäännyttävältä asetelmalta. Jos osallistujien nimet eivät näy ruudulla, niin kannattaa pyytää jokaista kirjoittamaan itselleen ylös kaikkien nimet. Dialogin intiimiyttä voi myös lisätä pyytämällä keskustelijat kuvittelemaan istuvansa ringissä, vaikka kasvot ovatkin ruudulla. Alussa fasilitaattorin on hyvä kuljettaa osallistujien nimiä keskustelussa vaikkapa seuraavasti: ”Nyt olemme kuulleet Pekan ja Elinan mietteitä, seuraavaksi olisi hyvä kuulla Jukkaa ja Kaijaa.” Nimien toistaminen keskustelussa ohjaa keskustelijoiden tarkkaavaisuutta toisiinsa ja yleensä lisää ihmisille kokemusta siitä, että he ovat toinen toistensa mielessä.

Pidä yllä osallistujien vireystilaa

Dialogi etäyhteydellä on monille uuvuttavampaa kuin kasvotusten käyty keskustelu. Fasilitaattorin kannattaakin miettiä ennalta, kuinka pidetään keskustelijoiden vireystilaa yllä koko keskustelun ajan. Videokuvan kytkeminen välillä päälle ja pois yleensä nostaa hetkeksi osallistujien vireyttä, kun he joutuvat terästämään aistejaan uudella tavalla. Keskustelun lomaan voi myös tuoda visuaalisia materiaaleja (kuvia, infograafeja, videopätkiä). Dialogin voi pilkkoa välillä useammaksi pienemmäksi keskusteluksi, pariporinoiksi tai vaikkapa ryhmäpuheluja käyviksi kolmikoiksi. Sitten voidaan jälleen palata takaisin yhteiseen keskusteluun. Voit myös laittaa osallistujat pohtimaan jotakin hetken itsekseen ja sitten pyytää jakamaan ajatuksiaan koko ryhmälle. Joskus on hyvä myös pitää pieni tauko.

Rohkaise vapaaseen kokemuspuheeseen

Kuten kasvotusten tapahtuvassa dialogissa, niin etäkeskustelua fasilitoidessa on tärkeää rohkaista osallistujia pohtimaan omia kokemuksiaan ja puhumaan niistä. Etäyhteydet usein ohjaavat melkein huomaamatta korostuneeseen itsetietoisuuteen, varsinkin silloin kun näemme koko ajan oman kuvamme ruudulta. Tämä saattaa kaventaa osallistujien ilmaisun vapautta ja jäykistää keskustelun etenemistä. Fasilitaattorin on siis tärkeää rohkaista keskustelijoita ”epätäydelliseen puheeseen”, jossa voidaan tuoda esiin keskeneräisiä ajatuksia ja vielä jäsentymättömiä tuntemuksia ja mielikuvia. Dialogin fasilitaattori voi myös omalla puheellaan antaa esimerkin siitä, miltä vapaasti etenevä asioiden pohtiminen kuulostaa (”Kun olen kuunnellut teitä, niin minun mielessäni liikkuu tällaisia asioita…”).

Huolehdi keskustelun tasa-arvoisuudesta

Dialogissa asetutaan tietoisesti tasa-arvoiseen asetelmaan toisten kanssa, jotta vapaus ilmaista omaa ja kuulla toisten kokemusta kasvaisi. Tasa-arvo tai sen puuttuminen tuntuu meissä. Etäyhteyksissä on pidettävä erityistä huolta tasa-arvon kokemuksen säilymisestä dialogin aikana. Yksi hyvä keino on korostaa, että olet kiinnostunut kaikkien keskusteluun osallistujien näkemyksistä ja kokemuksista. Kun teet kysymyksen, voit pyytää jokaista vastaamaan siihen omalta osaltaan. Voit myös pyytää osallistujia liittymään jonkun osallistujan puheenvuoron jälkeen kysyen, mitä se kussakin herätti. Fasilitaattorin on syytä myös seurata sitä, ketkä kaikki ovat jo olleet äänessä ja ketkä eivät vielä ole sanoneet mitään. Jos jotkut keskustelijat ovat pitkään olleet hiljaa, kannattaa suoraan pyytää heitä kertomaan, mitä heidän mielessään liikkuu keskustelua kuunnellessaan. Näin jokaisella osallistujalla säilyy kokemus siitä, että he ovat yhtä arvokkaita dialogin osapuolia kuin enemmän äänessä olleet.

Ole armollinen itsellesi ja jaa oppimaasi toisten kanssa

Monille meistä dialogin käyminen etäyhteyksien välityksellä on vielä uutta, emmekä tiedä, mikä kaikki on siinä mahdollista. Tätäkin uuttaa asiaa opitaan yritysten, erehdysten ja huolellisten jälkipohdintojen avulla. Onkin tärkeää pitää yllä yhteistä oppimisprosessia, jossa dialogin fasilitaattorit pohtivat keskenään etädialogeista saamiaan kokemuksia. Vain tällaisen yhteisen oppimisen turvin voimme saada kattavan ymmärryksen siitä, mitä etäyhteydet tarjoavat dialogille ja mikä mahdollistuu vain silloin, kun kohtaamme toisemme kasvotusten samassa fyysisessä tilassa.

 

Artikkeli on kirjoitettu osana Poikkeusajan dialogien keskustelusarjaa ja DialogiAkatemia toteuttamat keskustelut löytyvät täältä.

Kelaa sitä.

Tai lue vaikka lisää ajatuksia dialogista.