Miksi dialogissa on tärkeää puhua kokemuksista? Kuinka dialogin fasilitaattori johdattaa osallistujia kokemuspuheeseen? Mitä ovat kokemukset? Vastaukset näihin kysymyksiin vievät suoraan dialogin ytimiin. Asioiden valaisemiseksi on syytä lähteä liikkeelle peruskäsitteestä: kokemuksesta.
Mitä ovat kokemukset?
Kiteytetysti voidaan sanoa, että kokemuksessa on kyse yksilön vuorovaikutuksesta ympäristönsä kanssa. Me koemme joka hetki jotakin, ja näistä kokemuksista jää meihin jälkiä.
Havainnollistetaan tätä pienellä arkisella esimerkillä. Kun aamulla herään, tunnen itseni väsyneeksi ja sen seurauksena ulkona oleva sateinen päivä näyttää poikkeuksellisen synkältä, edessä olevat työtehtävät ahdistavat. Illalla olen kuitenkin tyytyväinen siihen, mitä sain aikaiseksi työtovereitteni innostamana ja käyn levollisin mielin nukkumaan. Tämä yhteen päivään sisältyvä kokemuksien tapahtumasarja jää muistuttamaan minua siitä, että voin luottaa työtovereitteni tukeen niinäkin päivinä kuin omat voimat ovat vähissä. Samalla se vahvistaa käsitystäni sadepäivien ankeudesta.
Tällä tavoin kokemukset muovaavat ihmisen elämää ohjaavia uskomuksia ja tottumuksia. Suuntaudumme jokaiseen elämämme hetkeen aikaisempien kokemustemme evästäminä.
Jokaisen yksilön kokemushistoria on kuitenkin ainutlaatuinen. Emme voi tietää, millaiset kokemukset vaikuttavat siihen, miten juuri tämä henkilö kohtaa eteensä tulevat tilanteet. Tästä syystä meidän on usein vaikea käsittää toisiamme.
Sama asia, tilanne tai tapahtuma voi näyttää toisen silmin aivan erilaiselta kuin minusta, koska taustalla vaikuttavat aina eri kokemukset.
Millaisia eri ulottuvuuksia sisältyy kokemuksiin?
Ihmisen kokemusmaailma on äärimmäisen rikas. Se sisältää monia eri ulottuvuuksia. Jos haluamme ymmärtää paremmin toisiamme, on syytä tutkia mahdollisimman monipuolisesti itse kunkin kokemusten kirjoa. Ainakin seuraavat kokemuksen ulottuvuudet ovat tärkeitä ymmärrykseen tähtäävässä keskustelussa eli dialogissa.
Ajatukset. Hyvin usein, kun ihmisen keskustelevat keskenään, niin he kertovat ajatuksistaan. Ajatuksiin kuuluvat etenkin uskomukset, mielipiteet ja päätelmät. ”Kasvissyönti on terveellistä, koska kasviksissa on vähemmän rasvaa.”, ”Hän sanoi olevansa vihainen, syynä lienee huono arvosana matematiikan kokeesta.”
Havainnot. Ajatuksia harvemmin ihmiset kuvaavat niitä moninaisia havaintoja, joiden varaan monet heidän näkemyksensä perustuvat. Teemme jatkuvasti lukemattoman määrän havaintoja viiden aistimme avulla: näemme, kuulemme, haistamme, maistamme, kosketamme. ”Näin hänen rypistävän otsaansa, äänensävykin oli kireä.” ”Jaksankohan kuunnella koko keskustelun, kun tuolikin on näin kova.”
Tunteet. Merkittävimmät kokemuksemme ovat yleensä tunteiden sävyttämiä. Tunteet ovat usein voimallisia välittömiä reaktioita kohtaamiimme asioihin ja tilanteisiin. Ne sisältävät informaatiota siitä, millaisia asioita me pidämme arvossa. Kun meille arvokkaat asiat edistyvät, koemme myönteisiä tunteita (iloa, rakkautta, toivoa). Kun taas arvokkaat asiamme ovat uhattuina, meissä viriää kielteisiä tunteita (pelkoa, vihaa, inhoa, häpeää). ”Olen iloinen ystäväni uudesta työpaikasta.”, ”Hävettää kun en osaa riittävän hyvin englantia näiden vieraiden kanssa puhuessa.”
Muistot. Jokaiseen nykyhetkiseen kokemukseen kietoutuu muistoja menneestä. Havaintomme ovat aina osittain menneiden kokemusten täydentämiä. Tiedostamattaankin vertaamme mielessämme uusia tuttavuuksia aikaisempiin, tuntemattomia paikkoja tuttuihin ja yllättäviä elämyksiä tavanomaisiin hetkiin. ”Täällä on paljon siistimpää kuin minulla kotona.”, ”Muistuttaapa hän ilmeissään paljon veljeäni.”
Mielikuvat. Samalla tavoin kuin palautamme mieleen mennyttä ja tuttua, niin kuvittelemme tulevaa ja tuntematonta. Muodostamme kuvitelmia omasta tulevaisuudestamme, toisten ihmisten elämistä, kaukaisista kohteista ja menneistä aikakausista. Aina ei ole meille itsellemmekään selvää, mikä kokemuksessamme on kuvitelmaa, mikä tarkkaa havaintoa tai muistoa. ”Huomenna toivottavasti olen virkeämpi.”, ”Hän ei varmaankaan itse huomaa kuinka töykeästi käyttäytyy.”
Miten dialogissa hyödynnetään osallistujien erilaisia kokemuksia?
Kokemuksen eri ulottuvuudet on syytä pitää mielessä, kun ryhdytään dialogiin. Kun dialogin fasilitaattorina kuuntelee osallistujien puhetta, voi yrittää kiinnittää huomioita siihen, mitkä näistä ulottuvuuksista korostuvat ja mitkä jäävät vähiin. Puhutaanko pääasiassa ajatuksista: uskomuksista, mielipiteistä ja päätelmistä? Puhe faktoista on koostuu usein pääosin ajatuksista. Tällöin havainnot, tunteet ja mielikuvat jäävät usein sivurooliin, vaikka niillä on usein keskeinen vaikutus siihen, miten ihmiset tulkitsevat faktoja.
Yhtälailla osallistujien puhe voi keskittyä pelkästään voimallisiin tunteisiin. Tunteiden ilmaiseminen voi yhtä lailla kätkeä alleen sen, millaisia havaintoja, ajatuksia ja muistoja käsiteltävään aiheeseen liittyy. Niinpä keskustelijoilla voi olla vaikeuksia ymmärtää, miksi ihmiset reagoivat käsiteltävään asiaan juuri tietynlaisilla tunteilla.
Kokemuksen koko kirjon esiintuominen auttaa siis dialogin osallistujia ymmärtämään paremmin toisiaan.
Oudot ja ärsyttävät mielipiteet ja jäykät katsontakannat muuttuvat astetta käsitettävimmiksi, kun kuulee, millaiset kokemukset ovat johtaneet niiden muotoutumiseen.
Paremman ymmärryksen lisäksi kokemuksen eri ulottuvuuksien tuominen dialogiin lisää keskustelun luovuutta. Monipuolisesti ilmaistut kokemukset nimittäin ruokkivat toisten ihmisten kokemusmaailmaa. Kun kuulen toisen ihmisen kertovan ajatuksistaan ja tunteistaan, niin minussa yleensä viriää monia omakohtaisia kokemuksia, vaikkapa muistoja ja mielikuvia. Dialogi pitkäaikaistyöttömyyden syistä ja seurauksista lähtee luovaan lentoon, kun sen sisältönä ovat samanaikaisesti tutkimukseen perustuvat faktat, lapsuusmuistot vanhempien kamppailusta laman kourissa, mielikuvat leipäjonossa seisomisesta ja havainnot työkavereiden käyttäytymisestä yt-neuvottelujen aikana.
Usein dialogin osallistujat keskittyvät kuuntelemaan toisiaan pelkästään siitä näkökulmasta, ovatko he samaa vai eri mieltä käsiteltävästä asiasta. Tämä köyhdyttää keskustelua.
Niinpä osallistujia kannattaa ohjata kuuntelemaan toisiaan laajasti ja eläytyen. Mikä toisen puheessa on minulle uutta ja kiinnostavaa? Mistä toisten kertomista asioista minulle herää jotain omia kokemuksia? Mitä asiaan liittyviä pieniäkin huomioita yksityiskohtia ja sävyjä en ole itse tullut aikaisemmin ajatelleeksi?
Kokemuserojen vaalimiseen ja hyödyntämiseen liittyy yksi dialogin voimallisimmista vaikutuksista: oivallus ihmisten tasa-arvoisuudesta yksilöinä. Jokaisella meistä on täysin ainutlaatuinen kokemuksellinen näkökulma maailmaan. Kukaan ei voi täysin korvata toista. Jokaisella ihmisellä voi olla arvaamattomalla tavalla arvokkaita asioita tuotavana dialogiin. Kukin dialogiin osallistuva yksilö voi kokemustensa avulla lisätä keskustelussa tavoiteltavaa ymmärrystä ja ruokkia yhteistä luovuutta. Niinpä dialogissa arvokkaita ovat yhtälailla lasten ja aikuisten, maallikoiden ja asiantuntijoiden, johtajien ja alaisten, ryhmään kuuluvien ja ryhmän ulkopuolisten kokemukset erilaisine ulottuvuuksineen.
Parhaimmillaan dialogi voi tuottaa osallistujalle kokemuksen siitä, että juuri yksilönä hän arvokas toisille ihmisille – ei siis olemalla samanlainen kuin muut, vaan olemalla ainutlaatuisesti erilainen. Tällaisten kokemusten mahdollistaminen on dialogin fasilitaattorin tärkein, innostavin ja usein haastavin tehtävä.
FASILITAATTORIN OHJEET
- Älä huolestu, jos osallistujat eivät heti puhu omakohtaisista kokemuksista. Usein on tarpeen aloittaa keskustelu kullekin tutulla ja turvallisella tavalla.
- Perustele osallistujille, miksi kokemuksista ja sen eri ulottuvuuksista puhuminen on tärkeää. Kerro sen auttavan ymmärryksessä ja ruokkivan luovuutta.
- Kysy kokemuksista suoraan ja epäsuorasti. ”Millaiset kokemukset ovat vaikuttaneet näkemyksiisi? Millaiset tapahtumat, henkilöt, paikat tai teokset liittyvät käsiteltävään asiaan?”
- Valmistaudu kertomaan omista kokemuksistasi liittyen käsiteltävään asiaan. Kysy mitä sinun kokemuksesi herättävät osallistujissa.
- Hyödynnä kokemusten elävöittämiseksi esimerkkejä, tarinoita ja taidetta.
- Havainnoi osallistujien kehonasentoja, eleitä ja ääntä. Ne ilmaisevat kokemusta. Älä tulkitse mistä on kyse, vaan mieluummin kehota puhumaan: ”Sinulla näyttää olevan jotain mielessä, kerro mitä.”
- Kun kuuntelet osallistujien puhuvan, kuvittele, kuvittele, kuvittele heidän kokemustaan omassa mielessäsi. ”Miltä tuossa tilanteessa näytti ja tuntui? Mikä oli tärkeää? Mihin aiemmin koettuun tilanne liittyi? Miten se on vaikuttanut kertojan elämään ja näkemyksiin?”
Jos haluat kasvattaa fasilitointi-osaamistasi kokemuspuheen lisäämiseksi, siihen on mahdollisuus myös DialogiAkatemian koulutuksissa.