Dialogilla parempia päätöksiä

Hyvien päätösten aikaansaaminen on viheliäisen vaikeaa. Vaikeudet lisääntyvät, kun ongelmat ovat monimutkaisia ja ihmisten näkökannat kaukana toisistaan. Työttömyys, ilmastonmuutos, maahanmuutto, terveyspalvelut, koulutus – aikamme suuria yhteiskunnallisia haasteita, joihin liittyy paljon erimielisyyksiä. Monien kansalaisten mielestä näissä asioissa on tehty huonoja päätöksiä, jos ylipäätään on jotain onnistuttu edes päättämään. Myös päätöksenteon tavat koetaan usein sekaviksi, hämäräperäisiksi ja epäoikeudenmukaisiksi. Tällainen asetelma nakertaa demokraattisen päätöksenteon uskottavuutta kansalaisten ajatuksissa. Samalla kasvaa houkutus turvautua epädemokraattisiin ratkaisukeinoihin.

Mikä avuksi? Miten parantaa demokraattista päätöksentekoa pirullisten ongelmien aikakaudella? Hyviä päätöksiä saadaan aikaan, kun ihmiset pystyvät luovalla tavalla yhdistämään tietonsa ja taitonsa monimutkaisten ongelmien ratkomiseksi. Aivan yhtä tärkeää on ymmärtää, miten päätökset vaikuttavat eri ihmisryhmien elämään nyt ja pidemmällä aikavälillä.

On myös huolehdittava siitä, että päätöksenteon toteutustavat vaikuttavat kansalaisista luotettavilta. Näihin kaikkiin seikkoihin (luovaan yhteistoimintaan, päätösten vaikutusten käsittämiseen ja kansalaisten luottamuksen turvaamiseen) tarvitaan taitavasti toteutettua dialogia.

Ymmärrä jotta tulisit ymmärretyksi

Ytimekkäästi sanottuna dialogin voi määritellä keskusteluksi, joka tähtää ihmisten ymmärryksen lisäämiseen. Kyseessä ei siis ole väittely, neuvottelu eikä konsensuksen hakeminen. Näitäkin toki tarvitaan demokratiassa, mutta dialogissa on kyse muusta. Siinä pyritään lisäämään ymmärrystä useasta seikasta: käsiteltävästä asiasta, toisista ihmisistä ja omasta itsestä.

Yhteiskuntamme monimutkaisten asioiden – kuten rakenteelliseen työttömyyden, energiaratkaisujen tai terveyspalveluiden järjestämisen – ymmärtämiseen vaaditaan erilaisten näkökulmien yhdistämistä. Tarvitaan paikkoja, joissa päättäjät, viranomaiset, asiantuntijat ja tavalliset kansalaiset voivat kohdata toisensa ja tutkia ilmiöiden syitä ja seurauksia. Tarvitaan aikaa, jotta keskustelut voivat aidosti syventyä ja synnyttää uusia luovia ideoita. Tarvitaan taitoja viedä dialogia eteenpäin silloinkin, kun ymmärrys ajautuu umpikujaan ja jännitteet muuttuvat tukaliksi. Ilman oikeanlaisia paikkoja, riittävää aikaa ja tarvittavia taitoja dialogeista tulee pahimmillaan näytösluonteista nukketeatteria. Jos haluamme kunnollista dialogia, meidän on suhtauduttava vakavasti näihin reunaehtoihin.

”Hyvien päätösten aikaansaaminen edellyttää myös, että ymmärrämme kunnolla toisia ihmisryhmiä ja yksilöitä, etenkin niitä ihmisiä, joiden elämänpiiri eroaa omastamme.”

Hyvien päätösten aikaansaaminen edellyttää myös, että ymmärrämme kunnolla toisia ihmisryhmiä ja yksilöitä, etenkin niitä ihmisiä, joiden elämänpiiri eroaa omastamme. Ihmisten kokemuksiin maailmasta vaikuttavat monet eri seikat, kuten etninen tausta, sukupuoli, uskonto, ammatti, yhteiskuntaluokka ja varallisuuden määrä. Toisten ihmisten kokemusmaailmoihin ei ole oikotietä. Dialogin avulla voimme kuitenkin alkaa käsittää, mikä on eri ihmisille tavoiteltavaa ja arvokasta, mutta myös, mikä on heidän kannaltaan uhkaavaa ja haitallista.

Dialogiset keskustelut voivat myös lisätä ihmisten ymmärrystä omasta itsestään. Olemme usein epätietoisia monista omista tarpeistamme, uskomuksistamme, mielikuvistamme ja päätelmistämme. Tulemme tietoisemmiksi näistä seikoista, kun voimme rauhassa kuunnella, miten toiset ihmiset kokevat maailman. Juuri toisten erilaiset tavat hahmottaa maailmaa auttavat meidät näkemään selvemmin itsemme. Tämä ei tapahdu itsestään, vaan meidän on antauduttava dialogiin koko persoonallamme riippumatta siitä, missä roolissa (päättäjänä, viranomaisena, asiantuntijana, tavallisena kansalaisena) keskusteluun osallistumme. Parhaimmillaan dialogi johtaa kaikkien siihen osallistuvien ihmisten yhteiseen oppimiseen. Silloin ainekset hyvien ja luovien päätösten aikaansaamiseksi alkavat olla kasassa.

Dialogi tukee päätöksentekoa – jos ne pidetään erillään!

Dialogin ja päätöksenteon suhteeseen liittyy paradoksilta vaikuttava periaate: jotta dialogi voisi toimia hyvin päätöksenteon tukena, ne on erotettava toisistaan selvästi. Päätöksenteko tuo aina mukanaan pyrkimyksiä vaikuttaa toisiin ja keskustelun lopputulokseen. Pahimmillaan tällaiset pyrkimykset tuhoavat ymmärrykseen tähtäävän dialogin.

Dialogiset keskustelut on siis syytä erottaa huolellisesti varsinaisista päätöksentekotilanteista. Näin dialogit säilyvät ymmärryksen syventämisen foorumeina, ja päätöksenteko pysyy selkeänä.

Voidaankin väittää, että dialogissa on kyse pitkäjännitteisestä tehokkuudesta. Kannattaa panostaa hyviä päätöksiä synnyttävän maaperän muovaamiseen. Se maksaa itsensä takaisin – monin tavoin, monin verroin.

Teksti on julkaistu alunperin Oikeusministeriön Suomi100-blogina.

Kirjoittajasta

Kai Alhanen on tutkija ja kouluttaja Aretai Oy:ssä sekä DialogiAkatemian johtaja.

Erätauko-koulutukset ovat opettaneet uutta myös vetäjille

Erätauko-dialogien koulutus haastaa osallistujien ajattelua ja toimintaa − ja on tuottanut yllättäviäkin oivalluksia. Usein dialogin ohjaamisen erityisyys kirkastuu vasta käytännön harjoittelun kautta.

Olemme toteuttaneet Erätauko-dialogien ohjaajien koulutuksia useille eri organisaatioille vuoden 2018 aikana. Koulutusten keskiössä ovat olleet dialogin perusteet, Erätauko-dialogin ohjaaminen ja siihen liittyvät erityiskysymykset. Koulutukset ovat olleet pääsääntöisesti kolmen puolen päivän kestoisia, joiden välissä koulutettavat ovat tehneet kokeiluita koulutuksen sisältöihin liittyen.

Koulutusten osallistujat ovat edustaneet hyvin laajaa tehtäväkirjoa kunnan teknisen toimen osallisuuskehittäjästä järjestötoimijaan, valtiohallinnon virkamiehestä rehtoriin. Heillä ja taustayhteisöillään on ollut tarve löytää tapoja saada uusia ihmisiä uudella tavalla osallistumaan järjestettäviin keskusteluihin ja löytää uusia tapoja järjestää näitä keskusteluita. Erätauko-dialogit nähdään myös mahdollisuutena oman organisaation kehittämiseen. Nähtävissä on tarve dialogisuuden lisäämiseen organisaatioiden ja yhteisöiden toiminnassa.

Koulutuksiin osallistujilla on ollut tarve löytää tapoja saada uusia ihmisiä osallistumaan uusin tavoin

Olemme havainneet, että Erätaukoa ei voi ottaa haltuun vain konseptina järjestää yksittäisiä keskusteluita, vaan se haastaa samalla sekä yksilön että organisaation tarkastelemaan omaa toimintaansa uudella tavalla. Erätauko-dialogien opettelu haastaa myös osallistujien ajattelua ja toimintaa ja on tuottanut uusia, yllättäviäkin oivalluksia, jotka ovat laajentuneet koulutuksen teemoja laajemmalle. Koulutukset voivat siis saada aika isojakin prosesseja liikkeelle sekä yksilöissä että yhteisöissä. Kyse tässä muutoksen käynnistymisessä ei ole sinänsä Erätauon opettelussa vaan kokonaisuudessaan dialogin ja dialogisuuden oivaltamisesta.

Dialogin ohjaaminen ei ole helppoa. Se vaatii tasapainoilua dialogin ohjaamisen ja siihen osallistumisen kanssa. Ohjaajan on pystyttävä seuraamaan yhteisen ajattelun keriytymistä ja tehdä sitä näkyväksi sekä kyettävä sietämään epävarmoja hetkiä, hiljaisuutta ja jännitteitä. Lisäksi hän tarvitsee ryhmänohjaamisen kykyä ja taitoja. Erään osallistujan sanoin: ”olin aivan puhki sen jälkeen, kun olin dialogin vetänyt”.

Erätauko-dialogien ohjaamisen kouluttaminen on antoisaa ja opettavaista, mutta samalla haastavaa. Mielestämme kouluttajalla on hyvä olla riittävästi kokemusta dialogeista ja dialogin ohjaamisesta. Hänen on myös tunnettava dialogin erityispiirteet. Olennaista on myös hahmottaa ryhmänohjaamisen taitojen merkitys dialogin ohjaamisessa. Lisäksi kouluttajan on hyvä ymmärtää dialogin ohjaamisen ja muiden ryhmätyöskentelyiden kuten esim. yhteiskehittelyn ero.

Dialogia voi oppia vain kokeilemalla ja harjoittelemalla

Olemme kokeneet hyväksi orientaation, jossa kouluttuja asettuu dialogiin koulutettavien kanssa hyödyntäen teoriamateriaalia yhteisen pohdinnan ravintona. Koulutetaanhan asiaa, jota ei voi oppia muuten kuin kokeilemalla ja harjoittelemalla sekä itse osallistumalla dialogeihin. Erätauon ja dialogin ohjaamisen erityisyys kirkastuu usein vasta, kun osallistujat ovat päässeet itse harjoittelemaan dialogissa oloa ja ohjaamista. Tässä hyvänä työskentelynä ovat olleet riittävän pitkät dialogiharjoitukset, jotka ovat antaneet koulutettaville kokemuksen dialogissa olemisesta, dialogin ohjaamisesta sekä syventäneet oppimista. Erätauko -kortit ovat kouluttajan oiva tuki.

Erätauko-dialogien koulutukset ovat olleet innostavia kokemuksia. Olemme saaneet mahdollisuuden jakaa omaa kokemustamme ja ymmärrystämme dialogeista ja samalla on syntynyt antoisia yhteisiä oppimisprosesseja, missä olemme saaneet olla myös saavana ja uutta oppivana osapuolena. Kiitokset tästä kaikille koulutuksiin tähän asti osallistuneille.

Artikkeli on julkaistu alunperin Sitran Erätauko-blogisarjassa.

Kirjoittajasta

Olli-Pekka Ahtiainen jaJarkko Soininenovat dialogin fasilitoinninja kouluttamisen pitkän linjan ammattilaisia. Heovat kokeneita Erätauko-kouluttajia sekä toteuttajia.

Dialogin fasilitointiin tarvitaan jännitystä

Millainen on inspiroiva keskustelu? Sain puhua vapaasti itselleni tärkeistä asioista. Muilla keskustelijoilla oli kiinnostavaa sanottavaa. Keskustelu johti johonkin uuteen ja yllättävään.

Parhaimmillaan dialogiset keskustelut ovat inspiroivia. Tähdätessään paremman  ymmärryksen syntymiseen, dialogit ovat ensi sijassa oppimistilanteita. Niinpä niitä säätelevät samat tekijät kuin ihmisen oppimista yleensäkin. Oppimispsykologisten tutkimusten valossa tiedämme, että ihminen oppii parhaiten sellaisessa tilanteessa, joka on samanaikaisesti turvallinen mutta myös jollain tavoin jännittävä.

Turvallisuutta vaaditaan siihen, että ihmiset uskaltautuvat kokeilemaan uusia asioita. Jännitystä tarvitaan siihen, että he haluavat tehdä niin. Kun löytyy oikeanlainen turvallisuuden ja jännittävyyden tasapaino, niin oppiminen on syvällistä ja usein myös innostavaa.

Dialogin yhteydessä on pohdittu paljon turvallisuuden luomista. Jännityksen synty on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Dialogin yhteydessä on pohdittu paljon turvallisuuden luomista. Jännityksen synty on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämä on ymmärrettävää, sillä melkein aina – erityisesti kun ollaan toisille vieraita tai kun puhutaan vaikeista asioista – pitää aluksi keskittyä turvallisuuden rakentamiseen. Keskustelun pelisäännöt, virittäytyminen toisiin osallistujiin ja heidän kokemuksiinsa ja keskustelun ohjaajan luottamusta herättävä toiminta lisäävät asteittain turvallisuutta dialogissa. Kun luottamuksen tunne on syntynyt, niin saattaa käydä siten, että keskustelu jää kohteliaaksi ajatusten vaihdoksi. Dialogi ei syvene, intohimot eivät liikahda.

Miten sitten dialogissa voidaan lisätä jännitystä?

On selvää, että erimielisyydet ja konfliktit kasvattavat yleensä automaattisesti tilanteen jännittävyyttä, pahimmillaan jopa oppimisen tukahduttavaan ahdistumiseen saakka. Ne eivät ole kuitenkaan ainoita jännitystä tuovia seikkoja. Jännittävyyttä lisää usein hämmentävien, outojen ja odottamattomien seikkojen ilmaantuminen keskusteluun: käsiteltävä asia herättää osallistujissa aivan erilaisia tunteita, eri henkilöt liittävät asian toisistaan poikkeaviin yhteyksiin, näkemyksiä perustellaan keskenään ristiriitaisilla kokemuksilla.

Mistä tällaiset yllätykset kumpuavat? Vastaus on yksinkertainen mutta monisyinen. Jännitys syntyy siitä, kun ihmisten erilaiset kokemukset kohtaavat toisensa jollain uudenlaisella tavalla. Tästä syystä on olennaista, että dialogissa tuodaan esiin rikkaasti ihmiskokemuksen koko kirjo: ajatukset, havainnot, tunteet, muistot ja mielikuvat. Aluksi on siis huolehdittava siitä, että dialogin osallistujat ilmaisevat monipuolisesti omia kokemuksiaan. Usein on pyydettävä heitä puhumaan ajatusten lisäksi myös havainnoista ja mielikuvista, houkuteltava esiin tunteita ja muistoja.

Kun puhe kokemuksen eri ulottuvuuksista on käynnissä on tartuttava niissä piileviin eroihin. Missä kohden koemme dialogin aiheena olevat asiat eri tavoin? Mikä on eroissa hämmentävää? Mistä nämä erot kumpuavat? Kysy lisää kokemuksista!

Kuka lisää jännitystä dialogiin?

Viime kädessä jännityksen lisääminen on dialogin fasilitaattorin vastuulla. Hän voi valmistautua jännityksen kasvattamiseen miettimällä vaikkapa seuraavanlaisia asioita. Mikä tässä aiheessa hämmentää, ärsyttää ja innostaa minua? Millaiset kokemukset ovat vaikuttaneet minun käsityksiin asiasta? Mikä ihmetyttää toisten suhtautumisessa? Missä piilee tämän asian käsittelyn latteuteen liittyvät vaarat? Mikä yllättäisi minut? Mikä on keskusteluaiheemme suuri mysteeri minulle?

Sen ohella, että on miettinyt tällaisia kysymyksiä etukäteen, on syytä kuunnella ja havainnoida tarkkaan, mitä keskustelijat tuovat esiin. Kannattaa myös venyttää omaa mielikuvitusta toisten kokemusten kuvittelemiseksi, jotta näkee mielessään ne tilanteet ja tapahtumat, joista toiset puhuvat. Kun hämmentävä ja yllättävä seikka ilmaantuu dialogin fasilitaattorin mieleen, voi kokeilla sanoa jotain siitä ääneen. Hämmentyvätkö muutkin siitä? Onko se myös heille yllättävä? Kenties provosoiva?

FASILITAATTORIN MUISTILISTA

  • Valmistaudu etukäteen tuomaan dialogiin sekä turvallisuutta että jännittävyyttä
  • Luo turvallisuutta: omalla toiminnalla, pelisäännöillä, virittäytymisellä aiheeseen ja toisiin keskustelijoihin
  • Pidä huolta, että keskustelijat puhuvat monipuolisesti omista kokemuksistaan. Kiinnitä huomiota kokemuksen eri ulottuvuuksiin
  • Kiinnitä huomiota keskustelijoiden välisiin kokemuseroihin
  • Nosta esiin sinua pohdituttavia seikkoja: epäselvyyksiä, yllätyksiä, jännitteitä
  • Kutsu keskustelijat mukaan luomaan jännittävyyttä

 

Jos haluat kasvattaa fasilitointi-osaamistasi jännityksen lisäämiseksi, siihen on mahdollisuus myös DialogiAkatemian koulutuksissa.

Kirjoittajasta

Kai Alhanen on tutkija ja kouluttaja Aretai Oy:ssä sekä DialogiAkatemian johtaja.

Demokraattinen perintömme

Miksi tasa-arvo on vapauden edellytys? Mikä on perustuslain tehtävä? Miksi oikeusvaltion toiminta ei ole mielipidekysymys? Onko kansa demokratian pahin vihollinen?

Demokraattinen perintömme on jokaisen kansalaisen käsikirja. Se valottaa kansanvallan perusajatuksia ja tarjoaa työkaluja sen puolustamiseen ja kehittämiseen.

Demokratia ei ole poliittinen idea muiden joukossa vaan erilaisten älyllisten ja käytännöllisten oivallusten kudelma, joka on kehittynyt pitkän ajan kuluessa. Se ei myöskään ole pelkkä valtiomuoto vaan kansalaistten elämäntapa ja taito. Demokratiaa pitää opetella ja toteuttaa aktiivisesti, jotta se pysyy elävänä.

Teoksessa esitellään yhteiskuntamme arvojen ja instituutioiden taustalla olevia ideiota, jotka on ymmärrettävä voidakseen käydä keskustelua sen ydinkysymyksistä.

Vastapaino 2017, ISBN 978-951-768-589-4

Kirjan voit ostaa täältä.

Kirja löytyy myös kirjastoista.

Dialogi Demokratiassa

Demokraattinen yhteiselämä edellyttää kansalaisilta kykyä vuoropuheluun. Monimutkaisissa ja monikulttuurisissa yhteiskunnissa ihmisten on kuitenkin yhä vaikeampi ymmärtää toisiaan. Demokratian tulevaisuuden turvaamiseksi taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten kriisien keskellä tarvitaan yhteistoimintaa, jonka ytimessä on dialoginen keskustelu.

Dialogi demokratiassa -teos osoittaa vuoropuhelun välttämättömyyden katoavan kansanvallan pelastamiseksi. Filosofian perinteestä ammentaen teos esittelee dialogin edellyttämiä kykyjä. Samalla luonnostellaan uudenlaista osallisuustajun kansalaishyvettä, jonka omaksuminen voi elvyttää demokratian sen nykyisestä tilasta.

Teos näyttää, että yhdessä virittäytyminen, kuvitteleminen, harkinnan harjoittelu ja uskallus heittäytyä leikkiin voivat yhdistää ihmisiä yllätävin tavoin.

Gaudeamus 2016, ISBN 978-952-495-394-8

Kirjan voit ostaa täältä.

Kirja löytyy myös kirjastoista.

Kirjoittajasta

Kai Alhanen on tutkija ja kouluttaja Aretai Oy:ssä sekä DialogiAkatemian johtaja.